Olen tunneihminen. Silloin kun menee lujaa. maailma hymyilee kunnolla ja joka suunnasta. Energiaa riittää, sitä on mukava jakaa kun ihmisiä tapaa. Silloin taas kun vire on hiukka matalampi, tekisi mieli jäädä kotiin mököttämään. Vetää peitto päälle, napit korviin ja olla ei kenenkään kanssa tekemisissä. Antakaa mun olla rauhassa on mantrani heikkoina hetkinä.
Nopeasti kuitenkin huomaan, että toisista ihmisistä saa energiaa. Kun heitä tapaa, lukkiutunut ajattelu aukeaa uudella tavalla. Möröt jotka olivat mielissä väistyvät. Huomaa, että onhan sitä melko paljonkin saanut aikaan kun toinen kunnioituksella kuuntelee kuulumiset. Samoin toisinpäin. Toiselta oppi aina jotain kunhan pitää vaan mielen avoimena, kyselee, kuuntelee, on utelias ja valmis haastamaan olemassa olevan.
Vaikka välillä asiakastyöt painavat kovasti päälle ja tuntuu että kalenterissa ei ole aikaan, pidän silti erittäin tärkeänä tavata muita ihmisiä. Heidän ei tarvitse olla potentiaalisia asiakkaita. Riittää, että ovat skarppeja ja avoimesti ajattelivia, eteenpäin pyrkiviä ihmisiä. Sellaisia joilla on tavoitteita, haaveita, ambitioita, tekemättömiä asioita mitä haluavat tehdä.
Älä sinäkään muumioidu mökkiisi. Valon määrän ollessa parhaimmillaan me jurotkin suomalaiset olemme saaneet hymyn huulille. Tapaa kaltaisiasi vaikka aamukaffen merkeissä aikaisin torilla. Ihmetelkää maailman menoa. Vaihtakaa ajatuksia. Tein itse tänään juuri näin. Huono unisen yön jälkeen väsytti eikä olisi oikein huvittanut lähteä ruuhkaan ajamaan Helsingin keskustaan. Hyvä että lähdin. Tapasen erään pitkän linjan mainosvaikuttajan. Yhden niistä joiden luonna ravasin kaksikymmentä vuotta sitten kun alalle halusin. Emme ole nähneet tässä välissä kun vilaukselta. Olipa hyvä ja mukava tapaaminen.
Leave a Reply