Ensi kerralla kun näet vauvan jonkun sylissä, koita ottaa hänen kanssaan katsekontakti. Kun olet katsekontaktin saanut, hymyille vauvalle. Ei mene kauaakaan, kun saat kohdata mitä valoittavimman hymyn takaisin. Kun hymyilet vauvalle, vauva hymyille sinulle takaisin. Toimii joka kerta.
Miksi sitten me aikuiset kuljemme ympäriinsä naama mutrulla lähes koko ajan? Syitä on varmaan monia. Osaksi epäilevä suomalainen kulttuurimme, jossa katsekontaktiin pyrkiminen ja hymyily koetaan tungettelevana ja epäilyttävänä. Parempi vaan keskittyä omiin asioihin ja painaa katse maahan. Silti, mitä lähestyttävämpi itse olet, sen helpommin pystyt muita lähestymään.
Monesti esimerkiksi erikoisliikkeissä aisoidessa tuntuu siltä, että myyjiksi on palkattu ne henkilöt jotka pisimpään pystyvät välttelemään kontaktia asiakkaiden kanssa. Siksi etsinkin aina omatoimisesti avukseni myyjän: reippaalla äänellä, katsekontaktia ja hymyä hyväksikäyttäen. Kumma juttu, että kun näin toimii, saa lähes aina parempaa palvelua. Myyjäkin rentoutuu ja huomaa, että ei se asiakas nyt niin pelottava otus ole. Toki, pitäisihän sen olla itsestäänselvyys, että myyjä toimii asiakasta kohtaan näin. Mutta ei nyt kaikkea vaadita kerralla.
Osallistuin kolme vuotta sitten Brian Tracyn intensiivi-valmennukseen San Diegossa, Kaliforniassa. Yksi hyvin mieleen jäänyt oppi häneltä oli, ”smile more”. Ajatustahan voi pitää amerikkalaisena hapatuksena. Kumma kyllä, oppii toimii. Kokeile sinäkin ja hämmästy.
Leave a Reply