Tapaan viikottain johtajia, jotka kovan kiireen ja vähäisten resurssien vuoksi eivät saa tehdä sitä työtä jota heidän tulisi tehdä, Siis johtamista. Heidän aikansa kuluu operatiivisten asioiden hoitamiseen. Tulipalojen sammuttamiseen. Sisäisiin kehitysprojekteihin. Muiden tekemien sotkujen selvittämiseen. Asioihin, jotka ovat tärkeitä tai vähemmän tärkeitä. Sellaisiin, jotka ovat aikasyöppöjä. Sellaisiin, jotka tekemättöminä tuottavat stressiä. Sellaisiin, jotka ovat kaikki pois johtajan tärkeimmästä tehtävästä.
Omasta mielestä johtajan tärkein tehtävä on ajattelu. Siis asioiden pohtiminen, analysointi ja suunnittelu. Katse nykyhetkessä, mutta samalla tulevaisuudessa. Eri skenarioita rakentaen ja jalkauttaen. Ajatukset strategisessa tekemisessä, ei operatiivissa asioissa. Ei niin, ettenkö uskoisi edestä johtamiseen. Mutta tilanne on monessa yrityksessä se, että johtaja sekä miettii mitä pitää tehdä, että itse myös implementoi asiat arkeen. Ja jossain vaiheessa palloja on liikaa ilmassa. Hallinnan tunne katoaa. Stressiä pukkaa.
Jokainen joka joskus on kärsinyt asioiden kasaantumisesta ja stressistä tietää, että kirkas ajattelu loppuu kun seinään siinä vaiheessa kun liian monet asiat vievät huomion ja energian. Johtaja (ja ihminen) siirtyy selviytymismoodiin. Kroppa oireilee. Ajatus karkailee eikä pysy kirkkaana. Asioita suoritetaan, ei tehdä sen mukaan mikä olisi strategisesti tärkeää. Tehdään hätiköityjä päätöksiä, tai ei päätöksiä ollenkaan. Ollaan niin henkisesti kuin fyysisesti lukossa. Tehdään paljon mutta ei oikein saada mitään aikaan.
Leave a Reply