Keskinkertaisuus on perseestä

Yksi suurimpia rikoksia muita ihmisiä ja maailmaa kohtaa on mielestäni se, että et viitsi nähdä vaivaa oman itsesi kehittymisen eteen. Varsinkin silloin, jos sinulla on selkeä lahja johonkin ammattiin, harrastukseen tai asiaan. Klassisen kymmenentuhannen tunnin säännön mukaan, ollaksesi huippuhyvä jossakin asiassa, sinun tulee harjoitella vähintään kymmenentuhatta tuntia. Määrä voi nopeasti ajateltuna tuntua ”melko pieneltä”. Mutta kun jaat tuon tuntimäärän vuosiksi, kuukausiksi, viikoiksi ja päiviksi, huomaat, että aikaa kuluu kymmenen vuotta.

Miksi sitten hyödyntää lahjaansa ja pyrkiä parhaaksi? Siksi, että parhaat ovat ne, jotka näyttävät muille tietä. Parhaat ovat ne, keitä arvostetaan. Parhaat ovat ne, keneltä kysytään ja kenen neuvoon luotetaan. Kun kuulut oman ammattisi tai harrastuksesi TOP-1 prosentiin, olet se joka on esikuvana muille. Velvollisuutesi on sekä kehittää, että ylläpitää omaa sekä kollektiivista osaamista.

Meistä jokainen on välillä taipuvainen laiskotteluuun ja itsensä helpommalla päästämiseen. Se on välillä hyve. Mutta pidemmän päälle, se johtaa keskinkertaistumiseen, joka taas ei ole hyve. Aivan samalla tavalla kuin lihas pakotetaan kasvuun kovalla treenillä ja sen jälkeisellä levolla, saa aivotoiminnan liikkeelle ja kehittymään tuomalla itselle uusia ärsykkeitä ja opettelemalla asioita joita ei vielä osaa, ainakaan hyvin.

Haastan jokaisen opiskelmaan tämän vuoden aikana jotain sellaista, mitä ei vielä osaa. Saattaa nimittäin olla niin, että löydät itsestäsi piileviä talentteja. Sellaisia, jotka vievät sinua ja ympärilläsi olevia eteenpäin.

Julkaistu kohteessa Sekalaista
Share this:

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

Ota yhteyttä