Aina silloin tällöin minulta kysytään olenko ajatellut, että palkkaisin lisää porukkaa Reeperbahnille ja tätä kautta kasvattaisin yritystä. Ajatus toki on välillä käynyt mielessä ja onhan sitä osittain kokeiltukin. Viimeisen parin vuoden aikana olen kuitenkin löytänyt sisäisen rauhan asian suhteen. Olen hyvin varma siitä, että en halua kasvattaa yritystäni muuta kun myyntikatteen ja tuloksen osalta. Se tapa ja toimintamalli, jolla asiakkaita nyt palvelemme, on ainakin minun mielestäni sopivin kombo. Ilmeisesti myös asiakkaiden, koska menestystä on tullut.
Olen aikaisemmin toiminut tehtävissä missä minulla on ollut paljonkin alaisia. Johtaminen on ihan mukava ammatti, ja olen siinä ihan hyvin pärjännytkin. Nyt koen kuitenkin asian niin, että käytän mielummin aikani ja ammattitaitoni asiakkaan asioiden ratkaisemiseen kuin sisäpeliin ja muiden johtamiseen. Toki työni tällä hetkellä on myös osaksi johtamista, mutta enemmän asioiden johtamista kuin ihmisten. Ne huippuammattilaiset joiden kanssa teemme yhteistyötä ovat hyvin pitkälle itseohjautuvia.
En halua rakentaa maailman parasta täyden palvelun sairaalaa. Haluan olla maailman paras aivokirurgi omalla osaamisalueellani. Koen, että se mitä teen on pitkälle käsityöläisammatti. Sellainen, jota toki osaksi voidaan pilkkoa prosessiksi, mutta ei missään nimessä sellaiseksi, että kuka tahansa voi substanssia tehdä. Asiakkaan arvostamia asioita, reagointi- ja palvelunopeutta, ostamisen ja käyttämisen helpoutta, sekä veitsenterävää substanssia on vaikea monistaa ja kopioida. Ne ovat myös tämän hetken markkinassa minulle ja meille erittäin hyvä kilpailuetu.
Jos olet vakavasti sairas, kenet haluat hoitamaan sinut kuntoon. Yleislääkärin. Vai hänet, joka on paras asiantuntija juuri sinun taudin hoitamisessa. Sitä minäkin ajattelin…
Leave a Reply