Muistan vielä hyvin kouluajat ja turhautumisen, kun huomasin, että jo siellä oppilasta ei suinkaan palkittu tuloksista, vaan siitä, miten hyvin hän opettajaa mielisteli. Toki poikkeuksiakin oli. Vanhan linjan opettajat jotka olivat opettajia, eivät poliittisia pelejä pelaavia, oppilaiden manipuloitavissa olevia marionetteja. Turhautumiseni näkyi myös todistuksessa. Protestoin suoraan ja epäsuorasti näitä, omasta mielestäni epäpäteviä henkilöitä kohtaan. Niissä aineissa jossa tulokset merkitsivät, loistin.
Samaa ongelmaa löytyy nykyään monelta työpaikalta. Poliittisia pelejä. Keskitytään enemmän siihen, että pidetään huoli omasta asemasta, kuin siihen, että tehdään se työ mistä kulloinkin maksetaan. Toki ymmärrän, että tiettyä henkilöpeliä pitää olla, mutta joissakin paikoissa tämän on viety täysin uudelle tasolle.Ympärillä oleva maailma häviää, niin asiakkaat, kilpailijat kuin yhteistyökumppanit. Keskitytään miettimään sitä, mitä kullakin sanalla ja teolla on merkitystä omalle asemalle yrityksen sisällä. Ei niinkään siihen, mikä on asiakkaalle ja yritykselle parasta.
Erityisen hyvin tämä näkyy taloudellisessa taantumassa ja silloin, kuin yrityksessä on meneillään yt-neuvottelut. Jos kuvittelit, että siinä tilanteessa tehtävä ”uusi strategia” perustuu asiakkaiden ja yrityksen parhaaseen, suosittelen tiputtamaan vaalenpunaiset lasit silmiltä. Kiperissä tilanteissa ihmisten moraali punnitaan. Ja usein tämän moraali toimii juuri niin, kuten kullekin yksilönä on parhaaksi. Vai koska olet viimeksi nähnyt, että yrityksen johtoryhmä saneerasi itsensä ulos?
Persettä nuolemalla voi päästä pitkälle. Sillä voi turvata selustansa. Sillä voi saada kavereita. Mutta saako sillä arvostusta? Tuskin. Voit myös olla varma, että jos asemasi perustuu polittiiselle pelille, on se asema juuri niin heilutettavissa kuin toisen vastaavassa tilanteessa olevan henkilökohtainen etu vaatii. Puhua osaa kuka vaan. Harva tekee teot.
Leave a Reply