Sinä, ja vain sinä olet vastuussa elämästäsi

Sanotaan, että aikuisuus alkaa siinä vaiheessa kun yksilö ymmärtää olevansa täysin ja itsenäisesti vastuussa itsestänsä ja siitä, mihin suuntaan elämä menee. Enää et voi syyttää kurjaa lapsuutta, huonoa opettajaa, paskaa tuuria, ikäviä duunikavereita, hankalia asiakkaita tai ketään muutakaan siitä missä olet. En väitä, etteikö edellämainituilla asioilla olisi merkitystä sille, missä tahdisssa asiat etenevät ja miten kirkkaasti aurinko sinulle paistaa, tai ei paista. Mutta kuitenkin, et voi piiloutua sen taakse mitä muut tai olosuhteet ovat sinulle tehneet, tai jättäneet tekemättä.

Opin jo teini-iässä, että minun on paras oppia pärjäämään omilla avuillani, tai sitten hukka perii. Perheeni ei koskaan ollut kovin läheistä sorttia, sellaista joka antaisi tukea vaikeina hetkinä tai vivuttaisi positiivisia fiiliksiä. Sanotaanko niin, että olin ns näkymätön lapsi. Toki tällainen jättää jälkensä, ja tätä sisäistä tunnetta kannan loppuelämäni. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tällaisesta taustasta on ollut minulle myös elämässä paljon hyötyä, erityisesti busineksessa. Se, että opin pitämään itsestäni huolta jo hyvin varhain, on vahvuus jota olen kantanut mukanani koko työuran. Vaikka olen ollut melko kovissa tilanteissa niin asiakkaiden, kollegoiden kuin asiakkaiden kanssa, ei ole kertaakaan ollut sellaista tunnetta, etten tilannetta pystyisi hoitamaan.

Olen aina ollut täysin varma siitä, että tipun takaisin jaloilleni tapahtui mitä tahansa. Ja onhan näitä asioita tapahtunut. Olen mm saanut urani aikana kolme kertaa potkut, asia joka romahduttaisi monen maailmankuvan pitkäksi aikaa. Itselle nämä tilanteet eivät ole edes tulleet niin sanotusti puskan takaa. Olisi helppoa vaipua itsesääliin ja todeta, että maailma on epäoikeudenmukainen paikka kun minulla kävi näin. Mutta miksi ihmeessä? Asiat eivät aina mene niin kuten itse haluaisi, ja oikeastaan hyvä niin. Oman kokemuksen mukaan, asiat menevät aina parempaan suuntaan, vaikka hetkellisesti voisi muulta tuntua. Näiden kokemusten kautta olen oppinut paremmin ymmärtämään itseäni, ja sitä mitä minä elämältä haluan. Koska onhan tässä kuitenkin kyse nimenomaan minun elämästä, ei kenenkään muun.

Se, että tajuaa ja sisäistää olevansa itse vastuussa omasta elämästään on voimaannuttava tapahtuma. Huomaat, että sinä itse pystyt, ja sinun pitää vastata siitä suunnasta mihin menet. Et enää anna ulkopuoliselle voimille mahdollisuutta heiluttaa uskoasi mihinkään. Otat täyden vastuun ja teet asiat kuten sinulle on paras. Ilman selityksiä, syyttelyä tai ruikuttamista. Paras tapa on mennä peilin eteen ja keskustella itsensä kanssa siitä, kenen vastuulla elämäsi on.

Julkaistu kohteessa Sekalaista
Share this:

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

Ota yhteyttä