Nykyihminen ei ainakaan ole virikkeitä vailla. Tuijotamme läppärin ruutua. Näpräämme kännykkäämme hermostuneesti. Surffailemme netissä tabletille. Meitä revitään palaverista toiseen. Välillä niin, että olemme koko ajan kroonisesti myöhässä. Multitaskaamme useita asioita ja projekteja kerrallaan. Yritämme revetä moneen paikaan samaan aikaan. Kuulostanee tutulta.
Ainakin itsellä sopiva paine, työ- tai muu sellainen pitää mielen virkeänä. Saan enemmän aikaan kun minulla on vähän liikaa, kuin liian vähän tekemistä. Jos tekemistä ja haasteita on liian vähän, huomaan laiskistuvani enkä saa sitä vähääkään aikaan. Paineessa on mukava työskennellä koska itsensä saa positiiviseen vireeseen ja tekemisen meininkiin. Tähän paineeseen ja euforiaan on myös helppo ihastua liikaa.
Viime vuosien aikana olen oppinut jaksottamaan tekemiseni niin, että pidän sopivissa väleissä lomaa. Sellaista lomaa, jossa irtaudun täysin työskentelystä ja myös ammatillisesta kehittymisestä. Teen jotain täysin muuta. Matkustelen. Luen. Kuuntelen äänikirjoja. Urheilen paljon. Teen jotain fyysistä työtä, sellaista jossa kättensä jäljen näkee päivän päätteeksi.
Yrittäjyyden parhaita puolia on oman aikansa ainakin jonkilainen hallinta. Kun lomat laittaa jo etukäteen valmiiksi kalenteriin, ostaa mahdolliset matkat ja tekee muut järjestelyt, on kiusas uhrata tämä tuikitärkeä vapaa-aikaa työn alttarille korkeamalle.
Se että lomailen ja lepään enemmän kuin ennen ei tarkoita sitä, että tekisin vähemmän töitä tai että en saisi aikaan sitä mitä minä olen tavoitteiksi asettanut. Päinvastoin olen huomannut, että tarvittava määrä lepoa ja aivojen kuormituksen pienentämistä tehostaa työnteko satoja prosentteja. Olen luovempi. Teen asiakkaat nopeammin ja tehokkaammin. Ja mitä tärkeintä, en purista liikaa mailasta. Tämä taas tekee minusta miellyttävämpää seuraa niin itselleni kuin muille ympärilläni.
Leave a Reply