Ihminen on eläin joka haluaa toimia laumassa. Jokaisella laumalla on johtajansa, joka on demokraattisesti valittu tai voimalla valtaan tullut, riippuu hiukan tilanteesta ja sivistyksen tasosta. Vallalla voimaan tullut ei lupia johtamiseensa kysy, ei hyvässä tai pahassa. Demokraattisesti valittu johtaja taas joutuu luovimaan tilanteiden ja ihmisten välissä tavalla, joka pitää hänet vallassa. Sama porukka, joka hänet valtaan on saattanut, voi hänet myös sieltä pois syökseä, jos hommat eivät suju kuten lauma haluaa.
Useat johtajat, niin naiset kuin miehet, ovat alfayksilöitä. Henkilöitä jotka oman karismansa, osaamisensa ja tahtonsa avulla ovat nousseet vallan huipulle. He ovat niitä, joita muut seuraavat, kunnoittavat, katsovat ylöspäin. Parhaimmillaan. Hyvä johtaja on paikkansa ja palkkansa ansainnut. Hän pitää huolta laumastaan ja sen hyvinvoinnista. Hänestä huokuu henkinen varmuus, se tarttuu kaikkiin mukana olijoihin.
On myös toisenlaisia johtajia. Niitä, jotka ovat vallan kahvassa, mutta eivät ole tehtäviensä tasolla. Eivät osaamisensa, eivät henkisen kapasiteettinsa, eivät karismansa osalta. He ovat johtajan tehtävässä, muut suurin osa laumasta ei heitä kunnioita. He seuraavat johtajaansa koska on ns pakko. Tällaisen johtajan jokaisesta liikkeestä ja eleestä näkee, että he eivät ole sinut tehtänsä kanssa. Vai mitä sanot toimitusjohtajasta, joka painaa katseensa maahan, kun eräs lauman jäsenistä ottaa häneen katsekontaktia käytävällä vastaa tulleessaan?
Leave a Reply