Kävin viime viikolla mielenkiintoisen keskustelun erään asiantuntijayrityksen pitkän linjan ammattilaisen, partnerin ja hallituksen kanssa. Puhuimme johtamisesta, erityisesti asiantuntijaorganisaation johtamisesta. Usein nämäkin organisaatiot, kuten muutkin yritykset ovat järjestäyneet hierarkisesti. Jokaisella on nimetty asema ja vastuualue, mahdollisten alaisten ja tiimikavereiden kera. Perinteinen johtamismalli siis. Hyvä niin, toimii varmaan loistavasti esimerkiksi suorittavan työn johtamisessa. Toimiiko ja onko yhtä hyvä tapa asiantuntijaorganisaatiossa?
Mietitäänpä hetki mitä johtajuus tarkoittaa. Itse tarkastelen tätä kahden muuttujan kautta. Ensimmäinen näistä on virallinen asema yrityksessä. Siis se, mitä käyntikortissa ja organisaatiokaaviossa lukee. Toinen on johtajuus, siis se, miten sinä ammattilaisena ja johtajana otat johtajuutta. Eli mikä on sinun henkinen asemasi omassa organisaatiossa ja myös asiakkaiden parissa. Usein tämä puoli korostuu varsinkin asiantuntijaorganisaatioissa. Vaikka et tittelin tai alaisten määrällä mitattuna olisi johtaja sen perinteisessä merkityksessä, voi sinun panoksella olla hyvinkin suuri henkinen merkitys siihen, miten asioita yrityksessä hoidetaan ja asiakkaiden kanssa toimitaan. Aina ei kortissa nimittäin tarvitse lukea johtaja, silti voi omalla esimerkilläsi pitää huolen siitä millä tasolla asioita tehdään.
Miten tällainen henkinen johtajuus sitten saavutetaan? Ei, se ei ole ilmoitusluontoinen asia tai jotain mitä muille kerrotaan sisäisellä tiedotteella. Se on jotain sellaista, mitä ihmisestä aistii ja näkee. Kun henkinen johtaja astuu huoneeseen sisään se huomataan. Kun henkinen johtaja asettaa korkeat standardit asiakaskokemukselle velvoittaa se myös muut samaan. Kun henkinen johtaja kehittää joka päivä itseänsä, pistää hän ne koville jotka eivät tähän ole valmiita.
Onko sinussa henkistä johtajuutta? Saatko muut mukaan, ilman että sinulla tarvitsee olla virallista asemaa? Oletko sinä se, joka näyttää suunnan ja tason?
Omakohtaisella kokemuksellani sanoisin, ettei perinteinen johtamismalli välttämättä toimi suorittavan työnkään johtamisessa. Myös tällaiset työyhteisöt tarvitsisivat enemmän henkisiä johtajia. Hänen panoksensa jolle työyhteisö on lojaali ja antaa kunnioituksensa, voi olla tuloksen kannalta merkittävästi suurempi kuin titteli-johtajan. Motivointi, yhteishenki ja tulos, voi kun tämän jokunen tapaamani titteli-johtaja ymmärtäisi. Hieno kirjoitus!