Tiedät tunteen. Istut neukkarissa. Innostunut vastapuolen johtaja esittelee sinulle suu vaahdossa oman yrityksensä voimapistettä. Viidennen slaidin ja kolmannenkymmenennen bulletin jälkeen et enää muista mitä ensimäisellä sivulla kerrottiin. Ja mikä pahinta, presentaatio ei ole edes puolessa välissä. Viisi minuuttia ennen tapaamisen loppumista, saat vihdoin suunvuoron.
Yksi opeista asiakkailleni on se, että lähes kuka tahansa pystyy synnyttämään satasivuisen strategiadokumentin, kolmekymmentä slaidia presentaatiota tai uuvuttamaan vastapuolen tunnin monologilla oman yrityksenä erinomaisuudesta, ilman että sanaa ”asiakas” tai hänen saamansa hyötyä on mainittu kertaakaan. Omasta itsestä kun on maailman mukavin puhua. Ja vielä sisäisiittoisesti niin, että asiakkaalle ei avaudu tämä erinomaisuus.
Kiteyttämisessä on se ikävä puoli, että joutuu tekemään valintoja. Kun kaikkea ei voi, tai saa kirjoittaa ja kertoa, joudumme kauhun valtaan. Ihminen kun ei pelkää mitään muuta niin paljon kuin jonkun asian menettämistä. Tässä tapauksessa sisältöä, jota ilman hän ei vain voi elää. Asiakas toki voi, mutta sitä innokas presentaation suunnittelija ei tiedä tai osaa arvostaa.
Hyvä ohjesääntö on kirjoittaa kaikki mahdollinen ja tämän jälkeen karsia puolet pois. Ja tämän tehtyään, karsia jäljelle jääneestä sisällöstä vielä puolet. Näin pääset edes lähelle sitä kiteyttämisen tasoa mikä on kelvollinen. Ihminen kun muistaa jälkikäteen yleensä 1-3 asiaa siitä mitä hänelle kerrot.
Miten sitten tulla hyväksi kiteyttäjäksi? Olen pahoillani, tässäkin asiassa ei ole olemassa ohituskaistaa menestykseen. Jos haluat tulla hyväksi ja teräväksi kirjoittajaksi tulee sinun harjoitella kirjoittamista. Paljon. Jos halua tulla hyväksi ja verbaalisesti taitavaksi johtajaksi jota muuta seuraavat, tulee sinun treenata niin asioiden kiteyttämistä kuin niiden esittämistä.
Leave a Reply