En lakkaa hämmästelemästä yritysjohdon lyhytnäköisyyttä ja arroganssia, kun olen eri viestintävälineistä seurannut Carunan hinnankorotusoperaatiota. Jos liikkeenjohtamisen, markkinoinnin, myynnin ja asiakaspalvelun oppikirjoihin halutaan varoittava esimerkki siitä, miten kaikki voi mennä päin persettä, niin tässä on oiva tapaus.
Se ei liene kenellekään yllätys, että Suomi ei ole markkinataloutta nähnytkään. Alalla kuin alalla vallitsee, jos ei monopoli, niin ainakin oligopoli. Ja kun asiakaalla ei ole kuin muutama vaihtoehto, katoaa sana nöyryys ja asiakaskeskeisyys melko nopeasti näiden öykkärimäisten yritysten johdolta. Kun on ihan sama katoaako muutama asiakas, sitä voi toimia miten huvittaa, ja kyykyttää porukkaa mennen tullen.
Silti, case Caruna vetää kyllä härskiydessään pisteet kotiin. Kun toimii alalla, jossa asiakkaalla ei todellakaan ole mitään muuta vaihtoehtoa kun ostaa sinulta, voi se nopeasti sekoittaa johdon nupin. Ja se taas johtaa siihen, että tehdään ihan helvetin typeriä päätöksiä. Ja perustellaan ne vielä typerämmillä perusteluilla.
Mieti itse. Mitä jos sinun olisi pakko juoda joka päivä litra maitoa. Lähikaupan kauppias lähestyy sinua kirjeellä, jossa kehuu oman talonsa palvelua ja valikoimaa. Samalla hän kertoo, että parantaakseen palveluaan (johon valtio hänet pakottaa), tulee hän nostamaan maitolitran hintaa 30-50%. Mutta eipä hätää, vaikka prosentuaalinen korotus voi tuntua isolta, ei se rahassa ole kuin vajaan euron. Monta litraa maitoa ostaisit kyseiseltä kauppiaalta? Itse olen sen verran periaatteen mies, että maksaisin kauppiaan kilpailijalle vaikka tuplahinnan mielummin. Ihan vaan sen takia, että toiminta ärsyttää niin paljon.
Mutta Carunan asiakkaille tilanne onkin toinen. Me maksamme tai itkemme ja maksamme. Kuten viisas sanonta sanoo, “Valta rapeuttaa – ehdoton valta ehdottomasti”.
Leave a Reply