Työskentelin aikanaan TBWA Helsinki-ryhmässä kymmenisen vuotta. Vuosien aikana, meillä oli harjoittelijoina monia juuri valmistumisen kynnyksellä olevia kauppakorkean opiskelijoita. Nuoruuden intoa ja asennetta oli aina mukava katsoa. Ja samalla myös kertoa, että tietty nöyryys on paikallaan, siinä vaiheessa kun siirtyy aikuisten maailmaan ja työelämään. Siksi totesin monelle näistä nuorista, että ekonomin paperit ovat sama asia kuin green card golfissa. Olet suorittanut lajin perusteet, ja sinulla oikeus tulla mukaan peliin. Mutta pelaajana olet vasta täysin alussa.
Viime viikolla lomalla ollesani kuuntelin erittäin mielenkiintoista äänikirjaa nimeltään Peak. Kirjan on kirjoittanut sama kaveri, Anders Ericsson, jonka kymmenen tuhannen tunnin teoriaa Malcolm Gladwell siteeraa kirjassaan Outliers. Kymmenen tuhannen tunnin teoria perustuu siihen oletukseen, että kuka tahansa voi oppia mitä tahansa, kunhan hän vaan harjoittelee asiaa kymmenen tuhatta tuntia. Eli kuudesta kymmeneen vuotta.
Peak-kirjassa Ericsson itse kiistää koko kymmenen tuhannen tunnin teorian ja toteaa, että se miten harjoitellaan, on vähintään yhtä tärkeää kuin itse tuntimäärä. Jos pohdimme tätä esimerkiksi opiskelun kontekstissa, on sillä, että osaa viedä oppimansa käytäntöön, vielä suurempi merkitys kun sillä tuntimäärällä minkä aikana oppia itseensä imee. Ilman taitoa viedä asioita käytäntöön, ei tiedolla ole mitään merkitystä ja virkaa.
Itsensä ja osaamisensa kehittäminen on nykypäivänä olennaisen tärkeää. Silti vähintään yhtä tärkeää on varmistaa, että ne tunnit jotka asiaan käyttää, käytetään oikealla ja tehokkaalla tavalla. Pelkkä kymmenen tuhannen tunnin seuranta ei tee kenestäkään suurmestaria.
Mielenkiintoinen näkökulma. Ei tosin silti poista 10.000 tunnin merkitystä. Alleviivaa vain laadun ja määrän liittoa.