Kirjassaan Talent is overrated, Geoffrey Colvin pohtii ikiaikaista suhdeta lahjakkuuden ja kovan työn välillä. Yleinen totuus kun puheissa on se, että sanotaan, että sillä ja sillä ihmisellä on lahjakkuutta tiettyyn asiaan, ja siksi hän siinä menestyy. Kirja todistaa tämän teorian ainakin osaksi vääräksi. Lahjakkuutta ei oikeastaan ole, tai ainakaan se ei korvaa kovaa työtä ja harjoittelua esimerkiksi jossakin urheilulajissa, ammatissa tai musiikissa. Silti on selvää, että esimerkiksi minusta tuskin koskaan tulisi kovin lahjakasta maratonjuoksijaa lyhyine jalkoijeni ja korkean lihasmassani vuoksi.
Lahjakkuuden sijaan puhuisin mielummin lahjasta. Sillä monella meistä on joko jo esille tullut, tai vielä piilossa oleva lahja johonkin asiaan. Usein tämä lahja konkretisoituu oman kiinnostukseen jotain tiettyä asiaa tai tekemistä kohtaan. Ja kun jostain asiasta saa isot kiksit, siihen kummasti panostaa aikaa ja tuloksiakin alkaa syntymään. Harmi vaan, että monella askel ryhtyä lahjaansa panostamaan, tyssää joko omaan laiskuuteen tai uskalluksen puutteeseen.
Koska itse teen paljon työtä ihmisten oman ammatillisen kehityksen kanssa, olen melko hyvä tunnistamaan eri ihmisten lahjoja ja asioita joihin he kenties haluaisivat panostaa. Joskus henkilö kenen kanssa juttelen ja jota sparraan, on jo matkalla oman lahjansa hyödyntämisessä ja kehittämisessä. Välillä he kuitenkin ovat jääneet eräänlaiseen välitilaan: he ovat suhteellisen hyviä tai suhteellisen menestyneitä. Samalla he selittävät itselleen tarinaa, että se missä he nyt ovat riittää. Silti pystyn lukemaan hekilöstä, että hän sisäisesti pohtii, pitäisikö koko asia saada siirrettyä seuraavalla tasolle.
Silloin esitän kysymyksen, “oletko sillä tavalla laiska, että et viitsi panostaa enempää, vai onko kysymys enemmän uskalluksen puutteesta?”.
Leave a Reply