Tuntuu, että pää räjähtää välillä. Aivan liikaa tulee vastaan puhetta suomenkielen ihanassa konditionaali-muodossa. Tunnistat sen kyllä heti, kun joka sanoo asiat muodossa ”isi”. Meidän pitäisi tehdä asialle jotain…Minun kyllä pitäisi… Jonkun pitäisi…Kyllä minä tekisin, jos…Asiat siis ehdollistetaan niin sanotusti kolmannelle osapuolelle tai asialle. Itse kutsun tätä päätöksenteko impotenssiksi. Kun ei haluta tehdä päätöksiä tai viedä eteenpäin asioita joita ei vaan huvita edistäää syystä tai toisesta, ulkoistetaan vastuu jonnekin tai jollekulle. Kyllähän minä, mutta kun…
Ikävä sanoa, että monissa liiketoimintaan kehittämiseen liittyvissä asioissa johtoa vaivaa kyseinen päätöksenteko impotenssi. Enkä paasaa tästä ainoastaan palveluita myyvän konsultin suulla. Viimeksi eilen kävin erään johtotason henkilön kanssa keskustelun siitä, että hän on lopen kyllästynyt esimiehensä munattomaan johtamiseen, ja aikoo siirtyä toisen yrityksen palvelukseen.
Mikä meitä vaivaa? Mukavuudenhalu? Pelko? Muutosvastaisuus? Monessa paikassa taitaa hommat tällä hetkellä olla hiukan liian hyvin. Ilman pakkoa, ei tapahdu muutosta.
Leave a Reply