Viime viikon Talouselämä sisälsi perinteisen markkinakuvauksen juristeista, erityisti liikejuridiikkaan erikoistuneista yrityksistä. Kunnioituksella katselin, miten nämä lakien eri osa-alueiden osaajat, ovat pystyneet oman huippukompetenssinsa hinnoittelemaan. Yritysten ja yksittäisten henkilöiden myyntikatteita ja tuloksia tutkiessa voi nimittäin heikompaa hirvittää. Sen verran jäätäviä tuloksentekokoneita alan yritykset ovat.
Mistä sitten moinen hurja ansainta? Nopeasti voisi kuvitella, että hyvää tuuria ja vähän ahkeruutta päälle. Se on kuitenkin kaava jota moni muukin hyödyntää. Siksi markkinapaikka on tungosta täynnä ja hintaeroosio sen mukainen. Oman alueittensa huippujuristit ovat tietoisesti etsineet ja löytäneet tyystin oman graalin maljansa. Ja laskuttavat sen mukaan.
Mitä he sitten myyvät? Niukkuutta tietenkin. Luksupalvelua kovalla hinnalla. Kovilla tuloksilla lisättynä. Jotain sellaista, mitä ei muualta saa. Jotain sellaista, minkä lisäarvo asiakkaan liiketoimintaan saa juristin laskun näyttämään naurettavan pieneltä ja erinomaisen hyvältä investoinnilta. Heidän asiakkaansa ovat nimittäin fiksuja,. He ovat ymmärtäneet, että liiketoiminnan kannalta kriittisten asioiden kuntoon saattaminen ei ole paikka jossa kannatta ostaa halvinta osaamista. Vanhan sanonnan mukaan kun on tyhmää maksaa liikaa, mutta vielä tyhmempää on maksaa liian vähän. Silloin on riski, että menetät rahasi, etkä saanut sitä mitä tarvitsit.
Huippujuristeja on vähän. Yhtä vähän, kuin mitä on maailman korkeimpia vuoria. Niukkuus myy.
Leave a Reply