Onko kova johtaminen saatanasta?

Johtaminen ja johtajuus, asia josta jokaisella on mielepiteensä, mutta monella ei kuitenkaan käytännön kokemusta ja osaamista. Ei mene päiväkään etteikö lehtien sivuilla kirjoitettaisi siitä, että johtajuus on huono ja se suurin syy sille, että yritykset eivät menesty ja henkilöstö voi huonosti. Totta varmaan toinen puoli. Haluan tässä kirjoituksessa kuitenkin pohtia termiä ”kova johtaminen”. Mitä se on, ja mitä se ei ole.

Mitä sitten kova johtaminen on? Mielestäni termi on jo lähtökohtaisesti harhaanjohtajava. Usein nimittäin on niin, että kova johtaminen käsitetään kusipäisenä johtamisena. Aikaisemmin tämä termi oli nimeltään management by Perkele. Kova johtaminen ei mielestäni koskaan ole kusipäistä johtamista. Eikä kusipäinen johtaminen ole kovaa johtamista. Sekä joka tämän sotkee, saakoon raippaa.

Usein kuulee, että se ja se johtaja on kova johtaja, mutta että hän kuitenkin on hyvä johtaja niin henkilöstön, asiakkaiden kuin omistajan kannalta. Miksi kova johtajuus sitten liitetään myös moneen muuhun, usein positiiviseen asiaan? Väitän, että kyse on siitä, että kova johtaja määrittelee hyvin selkeästi oman johtamistyylinsä ja yrityksen pelisäännöt, ja toimii tämän jälkeen itse aina esimerkillisen hyvin. Sillä eihän sitä voi muilta vaatia, jos ei itse ole valmis tekemään samaa. Kova johtaja määrittele rajat, ja mitä seuraa jos ne ylitetään. Lapsen kasvatuksessa tässä puhutaan rajoja ja rakkautta menetelmästä.

Väitän, että kovin usein kova johtajuus sotketaan siihen, että ihmiset kokevat epämukavaksi, että heiltä vaaditaan asioita. Myyntijohtaja ei saisi johtaa numeroilla koska jollekin tulee siitä paha mieli. Yrityksen liikevaihtoa ja tulosta ei saisi viedä kasvu-uralle, koska se vaatii enemmän töitä. Asioita ei saisi vaatia tehtäväksi nopeammin ja paremmin. Itse peilaan tätä siihen, että jos kuntosalilla teen samaa ohjelmaa samoilla painoilla viisi vuotta putkeen, on turha ihmetellä, jos lihaksissa ei mitään positiivista tapahdu.

Liiketoiminta ja sen johtaminen on tulosurheilua. Mielestäni on paljon reilumpaa kaikki kohtaan, että säännöt ovat selkeät ja johdonmukaiset. Ihmiset eivät mene rikki siitä, että heitä johdetaan ja että heiltä odotetaan hyvää suoritusta. Liika lepsuilu laiskottaa. Mieli tylsistyy. Tulokset jäävät saavuttamatta.