En jaksaisi olla yksi niistä, joka marmattaa Suomen pysähtyneisyydestä. Niistä syistä miksi näin on, ja miksi muutosta ei tapahdu. Pakko kuitenkin iskeä oma lusikka soppaan, liikkeenjohdon konsultin konteksista katsottuna. Sillä joku viisas kun on joskus todennut, että parantuminen alkaa siitä, kun tunnustaa sairautensa.
Monella toimialalla muutos on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana järisyttävän suurta ja nopeaa. Asiakkaiden tapa ostaa ja käyttää tuotteita ja palveluita on muuttunut radikaalilla ja pysyvällä tavalla. Se yritys, joka oli eilen kukkulan kuningas, kituu tänään henkitoreissaan. Niistä, josta ei vielä pari vuotta sitten oltu kuultu mitään, loistavat tänään markkinajohtajan viitta harteillaan. Monessa liiketoiminnassa kilpailu tulikin jostain täysin muualta kuin entisten verivihollisten suunnasta.
Meillä ihmisillä (ja yritysjohtajilla) on sisäänrakennettu kaava miten me reagoimme muutokseen. Ensin emme usko muutosta todeksi. Seuraavaksi kiistämme sen olemassaolon tai ainakin sen, että se vaikuttaisi meihin. Ja kolmanneksi laitamme pään pensaaseen ja odotamme, että paha uni menee pois. Usein moni jumittuukin kolmanteen vaiheeseen, eikä siksi pääse neljänteen, joka on toiminta ja muutokseen vastaaminen.
Idealistin mielestä maasto on väärässä ja kartta oikeassa. Siksi moni yritys ei herää muutokseen ennen, kuin se on liuskassa istumassa pulkassa matkalla tuhoon. Toki ymmärrän, että jos vuosikymmeniä on mennyt hyvin ja businessmalli on toiminut, on vaikea tunnustaa tosiasiat ja todeta tekevänsä tänään vääriä asioita oikein. Itse olen sanonut omalle porukalle, että siinä vaiheessa kun elän harhoissani ja kuvittelen tietäväni kaiken, saa minua potkaista napakasti munille herätyksen merkiksi. Kuten todettu, parantuminen alkaa siitä, että tunnustaa sairautensa.
Leave a Reply