Pitkä lounas on jälleen muotia

Harva lienee niin vanha, että oli aktiivisesti työelämässä 70-80 luvulla. Aikana jolloin businesta tehtiin usein kosteiden lounaiden sekä pitkien saunailtojen voimalla ja avittavamana. Itse olin sen verran nuori, että aiheesta ei kovin paljon ole omakohtaista kokemusta. Enkä viikottaisen ryyppäämisen perään edes haikaile. Jotain opittava meillä kyseisestä ajasta kuitenkin on. Esimerkiksi se, että henkilökohtaisten suhteiden rakentaminen, onnistuu yleensä parhaiten jossain neutraalimmassa ympäristössä, kuin loisteputkien valaisemassa neukkarissa, jossa asiakas altistetaan yli-innokkaan myyntitykin raivoisalle tyrkyttämiselle. Asiakkaille on aika on se kaikkein arvokkain resurssi, asia jota ei haluta tuhlata yhteenkään turhaan asiaan. Lounasta syömme kuitenkin lähes jokainen päivittäin. Tilanteissa, jossa asiakasta ei saada toimistolle käymään, tai hän ei halua sinua omalleen ottaa vastaan, tarjoaa lounas sopivassa paikassa hyvän vaihtoehdon. Kumpikin on vieraalla maaperällä, ilman paikan ja roolin tuomia velvoitteita. Näin tilanteesta ei tule kovin virallinen. Enemmänkin hetki, jossa kaksi toisilleen kenties ennestään tuntematonta ihmistä tutustuu toisiinsa. Haluan tässä painottaa asiaa, kaksi ihmistä. Koska siitä tässä loppupeleissä on kyse. Suhteiden rakentamisesta ja luottamuksen synnyttämisestä. Hyvä perusta mahdolliselle tulevalle yhteistyölle.