Välitön tarpeentyydytys

Kuuntelin vappuna Seth Godinin mainiota äänikirjaa, ”Leap First, Creating Work That Matters.” Kyseisen teoksen pääviesti on, kuten Sethillä yleensä, tehdä asioita sydämestä ja täysillä. Tavoitteena tietenkin olla maailman paras siinä mitä tekee.

Kirjassa kerrottiin mielenkiintoisesta kokeesta jonka tulokset ovat vähintääkin häikäiseviä. Usessa maassa tehty koe menee näin. Laitetaan kolmivuotias lapsi huoneeseen jossa on pöydällä yksi lapsen rakastama makeinen. Lapselle kerrotaan, että jäät nyt yksin makeisen kanssa huoneeseen vartiksi. Jos et syö karkkia sinä aikana, saat itsellesi kaksi samanlaista kun tulen takaisin huoneeseen. Jokainen voi arvata, että yksinolo karkin kanssa huoneessa vartin ajan tuntuu kolmivuotiaasta ikuisuudelta.

Osa lapsista tietenkin söi karkin ja osa jätti sen syömättä, saaden näin kaksi herkkua vartin jälkeen. Kun samat lapset olivat kaksikymmentä tutustuivat tutkijat näiden nyt nuorten aikuisten elämään. Huomattiin, että he jotka eivät olleet syöneet karkkia tutkijan poissa ollessa, olivat kaikilla mittareilla mitattuina menestyneempiä ja pidemmällä elämässä. Kyse on siitä, että he olivat jo kolmivuotiaina sillä tasolla, että pystyivät pitämään päässään kahta ajatusta samaan aikaan: jos en syö karkkia nyt, saan kohta niitä kaksi.

Välitön tarpeentyydytys on asia jota me jokainen joudumme päivittäin kohtamaan ja pohtimaan. Joskus lykätty asia voi hetken päästä olla tuplasti parempi. Kunhan vaan opimme ajattelemaan eri vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia.