Tiesitko, että ne viisi ihmistä kenen kanssa vietät eniten aikaa, muokkaavat sinusta sen minkä olet? Ei ole liioteltua sanoa, että on tärkeää valita seuransa missä liikuu. Kun tähän vielä lisätään se, miten aikaasi yleensäkin käytät, on helppo todeta, että olet ihmisenä monen asian summa.
Kun katselet ympärillesi ja tutkit vaikkapa omaa ystäväpiiriäsi, oletko tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka auttavat sinua matkallasi kohti tavoitteita. Vai vietätkö enimmäkseen aikaa henkilöiden kanssa, jotka ova jämähtäneessä tilassa, eivät eteenpäin pyrkiviä kuten sinä? Miten vietät aikaasi muuten. Kehitätkö itseäsi niin ihmisenä ja ammattilaisena. Vai kulutatko aikaa eniten makaamalla sohvalla töllöttimen edessä?
Voin omasta kokemuksesta kertoa, että ystäväpiiri on vuosien aikana vaihdellut. Joidenkin kanssa matka on kestänyt vain vähän aikaa. Toisten kanssa taas elämää ja molemmin-puolista kasvua on saatu kokea isosti. Vanhoja, pitkäaikaisiakin ihmisiä on jäänyt sivummalle, kun olen itse kasvanut ja muuttunut, ainakin omasta mielestäni paremmaksi ihmiseksi ja siksi, joka minusta on tuleva. Uusia henkilöitä on tullut mukaan kuvioihin, kun olen huomannut, että meillä on esimerkiksi samanlaisia ambitioita uran ja elämän suhteen. Eikä siinä mitään, näinhän sen tuleekin mennä, koska mikään ei ole niin varmaa kuin muutos.
Itse pyrin viettämään aikaa samahenkisten ihmisten kanssa. Yhdistävä tekijä voi olla vaikkapa yhteinen harrastus, kuten moottoripyöräily. Tai sitten näemme maailman samalla tavalla toisen yrittäjän kanssa. On joukossa jopa sellaisiakin jotka jakavat intohimoni jatkuvan itsensä kehittämisen ja uuden oppimisen saralla.
Näin vanhempana en ole asioiden suhteen enää niin mustavalkoinen. Siitä huolimatta, olen oppinut päästämän irti hyvinkin nopeasti. Jos jokin suhde ei toimi, ja fiilis on huono, ei se laastarilla paikkaamalla muuksi muutu. Välillä on joutunut pettymään isostikin. Itselleen toki kannattaa olla armollinen, aina ei ole pakko mennä peilin eteen miettimään mitä itse teki väärin. Joskus voi vaan olla niin, että yhteistä polkua ei ollut tarkoitus kun kulkea vähän aikaa. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettenkö olisi avoin.
Valitse siis viisaasti. Ole utelias ja avoin. Mutta samalla itsellesi rehellinen. Elämä on mielenkiintoinen matka.
Toden totta. Ja toiset ihmiset ovat vielä herkempiä peesaamaan muiden tunnetiloja, jolloin vahvempi saattaa vetää käyttäytymään aivan toisin. Ja vaatii viisautta tunnistaa hälinän keskeltä se, mikä on sitä ihan omaa. Ja rohkeutta pitää siitä kiinni.
Allekirjoitan sanomasi. Myös aikuisille itselleen on tärkeää valita kenen/keiden seurassa liikkuu ja tätä kautta sitä on helppo myös opettaa jälkikasvulle. Kaikki ihmissuhteet kun eivät ole hyväksi ja se jopa pätee sukulaisuussuhteisiin. Huonoista ja paikallaanpitävistä ihmissuhteista pitää päästää irti jos haluaa mennä elämässä eteenpäin.
Kiitos hienosta tekstistä, allekirjoitan.
Allekirjoitan tämän täysin!
On ihmisiä jotka rakastavat lähimmäisiä ja perhettä! Kirjoitat ihmisitsä jotka ovat täynnä itseään ja pitävät nykyisiä kavereita kaverina! Ja elämän arvot kadonneet…. Tuollaisen ihmisen pitäisi todellakin katsoa peiliin.
Napakka kirjoitus ja taivaaan totta!
Voin jakaa kokemuksen, voisiko jopa sanoa, että sanasta sanaan. Joutsenet lentävät joutsenten kanssa, kurjet kurkien kanssa… Niin se vain luonnostaan menee!
Urheilija tuntee urheilijoita ja ajattelee kuin urheilija. Lääkäri, hieroja, opettaja, peltiseppä, toimitusjohtaja, yrittäjä, siivooja… Kullakin on lähipiirissä samankaltaisia ihmisiä – ja samankaltainen ajattelutapa.
Dilemma asiassa onkin se, että eniten voi oppia ihmisiltä, joiden kanssa ei jaa samanlaista maailmankuvaa. Tämä edellyttää avoimuutta ja niinkuin Christoffer kirjoittaa, kypsymistä vähemmän mustavalkoiseen ajattelutapaan.
Malcolm Gladwellin kirjassa Blink (Välähdys) kerrotaan intuition voimasta sekä hyvässä että pahassa (harhaanjohtavana). Ihminen hakeutuu luonnostaan samanhenkiseen ryhmään, jossa omia arvoja tukevia ajatuksia on. Kuitenkin on tarvetta validoida uskomuksiaan ja erilaisten ihmisten parissa se on mahdollista, mutta ei saa (pitäisi) sokaistua intuitioissaan, miltä kenenkin seurassa “tuntuu”.
Kyllä luonto hoitaa monia asioita. Ei “vanhoja kavereita” tarvitse hylätä, vaan sitä vain luonnostaan viettää vähemmän aikaa heidän kanssaan, kun intressit eivät enää (tällä hetkellä) ole samankaltaiset.
Menestyksen kiimassaan pitäisi yrittää olla suvaitsevainen, eikä pönkittää omaa egoa sillä, jos/kun tavoittelee enemmän kuin jotkut toiset. Ihmiset ovat erilaisia.
Erilaisuus on rikkaus – jos sitä osataan hyödyntää.
Kiitos nasevasta kirjoituksesta!