Meillä jokaisella on se. Sisäinen äänemme joka piinaa meitä terävämmin kuin pahinkin koulukiusaaja. Se joka kertoo, että emme osaa. Että meistä ei ole mihinkään. Että muutkaan eivät usko meihin ja mahdollisuuksiimme.
Minullakin on se ääni. Kuten sinullakin. Itse olen kuitenkin yrittänyt tämän piipityksen vaimentaa. Kääntää volyyminappulan kiinni. Repiä kaiuttimen piuhat irti, että en enää kuule tätä ankeuttajaa. Sinäkin voit tehdä saman. Sinun kannatta tehdä sama.
Jos me emme itse usko itseemme, ei kukaan muukaan usko meihin. Tyly fakta, mutta niin se maailma toimii. Voit pitää tätä asiaa epäoikeudenmukaisena ja väittää, että jollakin toisella on ollut elämään paremmat eväät ja siksi pärjää. Asiassa voi jopa piileä totuuden siemen, mutta voittajat eivät piiloudu tuollaisten asioiden taakse. Eivät suinkaan. He päättävät, mikä on heidän tavoitteensa ja mikä on se polku, joka johdattaa tavoitteeseen. He haistattavat paskat sisäiselle moittijalleen. Kuten myös niille ulkoisille, jotka samaa yrittävät tehdä.
Sinä olet juuri sen arvoinen, mitä itsellesi kerrot. Sisäinen äänesi päättää, mitä olet muiden silmissä. Jos dissaat itseäsi, voit olla varma, että muutkin sitä tekevät. Jos taas nostat leuan pystyyn ja otat tilanteen haltuun sopivalla itsevarmuudella, voit olla varma, että muutkin sinua arvostavat. Pahinta mitä voit tehdä, on puhua paskaa itsestäsi itsellesi.
Leave a Reply