Olen ulospäinsuuntautunutta ja helposti lähestyttävää sorttia. Ajattelen lähtökohtaisesti kaikista hyvää ja päästän monet lähelle, myös henkisesti. Teen sitä vaikka minua on niin lapsena kuin aikuisena kohdeltu välillä erittäin huonosti. Niin huonosti, että asiat täyttävät niin henkisen kuin fyysisen pahoinpitelyn merkit. Myös rikosoikeudellisessa merkityksessä. Tästä huolimatta suhtaudun lähellä oleviin ja lähipiiriini haluaviin ihmisiin uteliaana, päästäen heidät iholle.
Koska minua on monta kertaa kohdeltu huonosti, pyrin aina siihen, että kohtelen muita hyvin. Autan mielelläni muita, ihan pyyteettömästi. Koen sen hyvällä tavalla jopa velvollisuudeksi. Jos joku kaipaa neuvoja vaikkapa yrityksen aloittamiseen tai omalla uralla, olen aina valmis auttamaan. Koska kokemusta niin elämästä kuin liiketoiminnasta on jo melkoisesti kertynyt, jaan tätä osaamista mielelläni.
Koska olen avoin ja autan muita mielelläni astuu polulleni välillä niitä, jotka loppupeleissä näyttävät ajattelevan vain omaa parastaan. Heitä ei niinkään kiinnosta mitä minulle kuuluu, tai miten ystävyytemme tai liikesuhteemme olisi molemminpuolisesti antoisa. Ei, he imevät minusta mehut irti. Ne eliksiirit joista on heille hyötyä ja lopuksi kertovat tai antavat sen jälkeen ymmärtää, että palveluksia ei enää tarvita. Joskus he tekevät sen tyylikkäästi, usein tylysti. Joskus ei koskaan edes selviä mikä meni vikaan, koska rohkeutta kohdata asia kasvotusten ei riitä. Välillä tuntuu siltä, että ihminen joka apua halusi, ei kuitenkaan kestä tai halua kuulla niitä totuuksia mitä hänelle kerron. Siksi hän katkaisee mielummin välit kokonaan. Pistä pään pensaaseen ja piiloutuu.
Elämä opettaa, niin myös minua. Silti aina välillä tulee astuttua miinaan. Uskottua sitä ensivaikutelmaa ja sitä kokemusta mikä toisesta tai toisista tulee. Tulee oltua liian avoin. Liian hyvässä uskossa. Liian auttavainen. Kunnes saat huomata, että et enää ole tarpeellinen. Tulee vastaan tilanne, että pitää myös itse valita miten suhtautuu.
Ennen olin valmis ottamaan haasteen vastaan. Ryntäämään taisteluun itseni ja periaatteideni puolesta. Enää teen harvoin niin. Annan mielummin asioiden olla. Annan toisen uskoa omiin totuuksiinsa. Niihin, jotka todennäköisesti eivät vie häntä eteenpäin, sinne minne hän alunperin apua tarvitsi. Jokainen tehköön omat virheensä ja löytäköön omat polkunsa.
Leave a Reply