Olen urani aikani ollut niin johdettava, johtaja kuin nyt viimeisenä itseni johtaja yrittäjänä. Se mitä hyvä johtajuus minulle tarkoittaa kiteyttyy melko pitkälle yhteen metaforaan Tuntematon Sotilas-elokuvassa. Siinä joukkue makaa suon reunalla päät turpeessa tykkien laukausten osuessa viereen, taakse, eteen ja päälle. Paikalle marssii jalkaväen kapteeni todeten ”Mitäs täällä tehdään? Ei pojat ei, ei sitä sotaa tällä tavalla sodita. Eiköhän mennä tästä suon yli niin että heilahtaa.” Kapteeni kaivaa aseensa esiin ja lähtee marssimaan suon yli tykistötulen laulaessa. Esimerkin voimalla hän näyttää, että vaikka on kusiset paikat, hän itse on valmiina laittamaan henkensä peliin yhteisen asian takia.
Yrityksen johtaminen ei tietenkään ole sotaan verrattavissa oleva asia, millään mittarilla. Tiettyjä johtamisen perusperiaatteita voidaan kuitenkin tuosta Tuntemattoman Sotilaan kohtauksesta peilata ja oppia. Itse olen aina peilannut esimiestäni ja myös itseäni tuohon jalkaväen kapteenin. Onko se herra tai nainen joka haluaa, että laitan kaiken peliin, sen luottamuksen arvoinen, että ”uhraan henkeni”. Onko johtajani se henkilö, joka esimerkin mukaan marssii ensimmäisenä suon silmään ja saa muut ryntäämään peräänsä. Onko hän se, joka saa esimerkillään muut toimimaan ja tekemään sen, mitä eivät välttämättä juuri nyt haluaisi tehdä.
Minulla on ollut kapteenin kaltaisia esimiehiä. Sellaisia joita olisin seurannut vaikka helvettiin. Minulla on myös ollut kapteenin vastakohtia. Niitä, jotka suureen ääneen sanovat, että ”vedetään tuosta suon yli niin että heilahtaa…”. Ja tämän jälkeen luikkivat itse takavasemmalle karkuun. Ei varmaan ole sinulle suuri yllätys kumpaa arvostan.
Sivusta on aina helppo johtaa. Muilta on aina helppo vaatia sellaista mitä ei itse tekisi. Muut on helppo laittaa kuseen ja vierestä katsoa miten kaveri pärjää. Tosi johtaja laittaa kuitenkin itsensä aina peliin 110%. Johtaa edestä. Menee helvettiin joukkonsa etunenässä.
Leave a Reply