Toimin yksityisyrittäjänä. Loppupeleissä ainoa mittari menestykselle on se, että asiakkaani sekä potentiaaliset sellaiset luottavat minuun. Ilman luottamusta ei ole mitään. Ilman luottamusta minulla ei ole töitä eikä perheelläni ruokaa pöydässä.
Luottamuksen synnyttäminen ja ylläpitäminen vaatii työtä joka päivä. Luottamus ei ole itsestäänselvä asia. Se ansaitaan hyvällä työllä ja sillä, että olet luottamuksen arvoinen. Kun luottamus kerran menee, on sen takaisin saaminen työn ja tuskan takana. Ja saattaa olla, että tätä luottamusta, et enää koskaan saa takaisin.
Olen jo pidemmän aikaa ollut totaalisen turhautunut rakkaan Suomemme politikkojen sekä virkamiesten hölmöilyyn ja puuhasteluun. Kun luin aamun Hesarin, meinasi jälleen verisuoni revetä päästä kun opposition edustajat kertoivat omia fantsuja idiksiään ensi vuoden budjetin teemoiksi. Punainen lanka voidaan kiteyttää kahteen asiaan: nostetaan veroja sekä samalla lisätään velanottoa.
Vallassa oleva sosialistinen hallitus ei ole pekkaa pahempi. Sama laulu raikaa siitäkin suunnasta. Kustaan siis omiin housuihin kahdelta rintamalta. Varmistetaan, että ihmisten ostovoima sekä motivaatio tehdä työtä tapetaan täysin (jos se jo ei ole tapettu). Ja samaan aikaan isävelalla ankkuroidaan tulevaisuuden veronkorotukset jo nyt. Yhtään ideaa ei saatu aikaan siitä, mistä kasvua tehdään samalla kun valtion ja kuntien poskettomia kuluja leikataan. Päätavoite kun on maksimoida valtion verotulot ja kuristaa tämä katajainen kansamme hengiltä lähivuosien aikana.
Sanotaan, että äänestämällä voi vaikuttaa. Uskokoon ken haluaa. Minä en siihen enää usko. Kun yhtään, edes hyvällä mielikuvituksella itselleen sopivaa ja omaa asiaa edistävää tahoa ei ole, jää ainoaksi vaihtoehdoksi tässä lotossa antaa ääni sille joka mahdollisesti saa vähiten tuhoa aikaan. Ja näitä vaihtoehtoja ei kovin montaa ole.
Hyvinvointivaltio Suomi on totaalinen vitsi, ainakin näin nettoveronmaksajan silmin katsottuna. Olen pahoillani hyvät politikot, propagandanne ja toiveenne siitä, että meidän tulee kestää yhä lisää kipua ja ankeita vuosia eivät enää uppoa minuun. Ja mitä ympärille katson, eivät näytä enää uppoavan moneen muuhunkaan. En ole enää valmis kantamaan omalta kannaltani katsottuna kohtuutonta kolehtia yhteiseen hyvään kun vaaditte ja otatte koko ajan lisää. Raja on tullut vastaan jo ajat sitten.
Kaikki kun alkaa siitä, että ei kannata pitää asiakastaan, tässä tapauksessa äänestäjiä totaalisina idiootteina. Joukkoja johdetaan edestä päin tekemällä itse raakaa duunia sekä uhrauksia. Sitä en teissä näe. Vaaditte muilta sellaista, mihin itse ette ole valmiita. Ette ole enää minun luottamukseni arvoisia. Ja taitaapa olla niin, että tämä luottamus on lopullisesti menetetty…
Leave a Reply