Kävin tiistaina Vene-2015 messuilla. Väkeä oli mukavasti, ei kuitenkaan tunnokseen asti, kuten arvata saattaa kun siellä visiteeraa keskellä viikkoa. Pääpiirteittäin kokemus oli mukava. Hienoja veneitä riitti jokaiseen makuun, unohtamatta harrastuksen vaatimaa varustelua. Negatiiviseksi, tai lähinnä hämmentäväksi kokemuksen teki jälleen kerran se, miten asiakkaaseen otetaan kontakti, tai siis lähinnä ei oteta.
Kiertelin messuja nelisen tuntia vaimoni kanssa. Kaiken kokoista veneunelmaa tuli katsastettua hintavälillä 2.000-4.000.000. Kymmenien osastojen ja satoihin veneisiin tutustumisten jälkeen saldo oli tämä: saimme kierrellä täysin vapaasti ilman että kukaan kysyi meiltä mitään, saatikka että olisi meille jotain yrittänyt myydä. Herrajumala sentään, mehän olisimme vaikka voineet ostaa jotain! Raikkaan poikkeuksen tekivät Botnia Marinin Targa-osasto jossa konktaktia ja kartoitusta ryhdyttiin heti tekemään, sekä Yamarinin osasto jossa Seahousen toimitusjohtaja piti jo ostaneesta asiakkaasta hyvää huolta tullen heti kättelemään ja vahvistamaan tehtyä ostopäätöstä. Pisteet sinne.
Kenties ulkoinen habituksemme, niin minun kuin vaimoni, ovat sellaisia, että meitä ei koeta potentiaaliseksi asiakkaaksi. Tiedä häntä. Mietin vaan, että jos itse oman yritykseni osalta olisin yhtä passiivinen asiakkaita kohtaan, olisimme konkursissa viikossa. Ilmeisesti venealalla kauppa käy jo nyt niin hyvin, että tarvitsee vain ottaa tilauksia vastentahtoisesti vastaa kun asiakas innokkaasti ja väkisin jotain haluaa ostaa? Väitän kuitenkin, että näin ei ole. Vanhan viisauteni mukaan, älkää mitatko sitä miten paljon myyntiä tehdään, vaan kuinka monta kauppaa jää tekemättä oman passiivisuuden vuoksi.
Ensi vuoden strategiaksi Vene-2016 messuille ajattelin seuraavaa: otan mukaan Ikean sinisen kassin ja siihen parisataatuhatta euroa käteistä. Kiertelen osastoilla kassin kanssa kertoen, että haluaisin antaa teille rahaa. Ottaakohan kukaan sitä vastaan?
Leave a Reply