En jaksa olla hämmästelemättä sitä lepsua otetta ja välinpitämättömyyttä, millä tavalla monet yritykset kohtelevat potentiaalisia ostavia asiakkaitaan. Esimerkkejä riittäisi kirjaksi asti, mutta rajataan keskustelu tällä kertaa monen lempiaiheeseen, autokauppaan.
Luulisi, että olen monelle autokaupalle ja niiden myyjille ns helppo nakki. Vaihdan autoa noin kolmen vuoden välein. Autoni on premium-tasoa. Se on varustettu monella lisävarusteella, josta myyjä saa muhevat kateet. Tiedän jo kauppaan astuessani, mitä olen ostamassa. Toisin sanoen: myyjän ei paljoa muuta tarvitse tehdä kuin reagoida siihen, että otin kontaktia tai kun astun sisään liikeeseen. Sen jälkeen hän voikin ottaa valmiin tilaukseni vastaan kera rahatukon, ja odotella bonuksiaan. Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää
Mietin tällä hetkellä kolmen merkin välillä: Audi, Volkswagen sekä Volvo. Mallivalinta tullee olemaan niin sanottu city maasturi. Volvoon otinkin viime viikon torstaina heidän verkkopalvelunsa kautta yhteyttä. Esitin kiinnostukseni kahdesta mallista, ja pyysin yhteydenottoa sekä koeajomahdollisuutta. Viikko on lähes kulunut, eikä mitään ole kuulunut. Toki ymmärrän, että viesti menee ensin maahantuojalle, jossa joku pohtii mille liikkeelle tämä poka kuuluu. Luulisi tosin senkin olevan melko helppo vaihe automatisoida, kun viestiä lähettäessä asiakas voi valita missä liikkeessä haluaa asioida. Tässä odotellessani on jo sen verran ruvennut ärsyttämään, että saattaa olla, että Audi ei vaihdukaan Volvoon.
Tiedän, että en ole tämän turhautuneisuuteni kanssa yksin. Kun juttelen tuttujen kanssa kuulen, että merkistä, mallista ja liikkeestä välittämättä viesti on sama: autoliikkeiden tapa palvella asiakkaitaan on perseestä. Toki raikkaita poikeuksiakin löytyy. Harvoja kuitenkin. Katsotaan, löytyisikö joku, joka todistaa väitteeni vääräksi.
Leave a Reply