Menevätkö ihmiset rikki siitä että heiltä vaaditaan paljon? Siis, että laitetaan heidät tekemään asioita jotka ovat yrityksen menestyksen kannalta välttämättömiä, usein sellaisia, että ne aiheuttavat hetkettäistä ahdistusta ja epämukavuusalueelle menemistä. Vai onko tilanne kenties toisinpäin. Eli hajoavatko ihmiset siitä, että yhteistä strategista suuntaa ja tarpeeksi tiukkaa tavoitetta ei ole. Kysymys jonka parissa olen painiskellut viime viikkojen aikana.
Mikä sitten vikana johtamisessa? Usein, varsinkin muutostilanteissa, mitataan yrityksen johdon uskallus johtaa ihmisiä ja asioita. Seistäänkö sen takana mitä halutaan saada aikaiseksi. Johdetaan joukkoja edestäpäin ja varmistetaan ja vaaditaan, että muut seuraavat. Usein muutoksen onnistuminen kulminoituu johtoryhmän sitoutumiseen. Jos sitoutuminen ei ole 110%-tasolla ei onnistumiselle ole mitään mahdollisuuksia. Käänteisesti, kun kaikki juoksevat samaan suuntaan ja vielä hyvällä innolla ja osaamisella, saadaan mahtavia asioita aikaiseksi.
Vaikeassa tilanteessa on helppo antautua hetkeksi hyvältä näyttäviin kompromisseihin. Antaa marisijoille ja muutoksen vastustajille tilaa. Madalta rimaa ja alentaa vaatimustasoa. Helppoa ja kärkevää? Ei todellakaan. Jos johtajana sorrut liikaan periksiantamiseen ja muiden peesaamiseen väärässä tilanteessa, voit olla varma, että muutos ei tule onnistumaan. Tämä ei tarkoita jyrämäistä johtamistapaa ja muiden ylitsekävelemistä. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että tietyistä asioista, tavoitteista ja pelisäännöistä ei tingitä missään tilanteessa. Eikä kenenkään vuoksi. Mistä asioista sinä et ole valmis neuvottelemaan?
Leave a Reply