Perustin oman konsultointiyrityksen melko tasan kymmenen vuotta sitten. Sitä ennen toimin vaativassa asiantuntijatyössä, jossa minulla oli esimies- ja tulosvastuu noin viidestäkymmenestä muusta asiantuntijasta. Myynti ja tuloksen tekeminen, ja tätä kautta raha, ovat olleet ammatin kautta minulle läheisiä asioita.
Kymmenen vuotta sitten oli minulle yhtenä tavoitteena se, että kun täytän viisikymmentä, ostan itselleni Porsche 911 Carrera Turbo S-auton. En siksi, että voisin sitä muille näyttää ja brassailla, vaan siksi, että kyseinen auto on tekniikan taidonnäyte ja kaunis muutenkin. Nyt kun mietin tavoitteitani vuonna-2019 ja tästä eteenpäin, ei kyseisen auton hankinta resonoi oikein millään tavalla. Käytän rahani mielummin matkustamiseen ja elämyksiin, uusien liiketoimintojen kehittämiseen, sijoittamiseen jne.
Ei niin, etteikö Porsche takaraivossa vielä kummittelisi, mutta kun listaan kymmenen tavoitetta itselleni, ei se enää kyseisellä listalla ole. Listan alkupää, ja oikeastaan koko lista, koostuu asioista joiden avulla saan elettyä harmonisen elämän rakkaimpien kanssa. Listan kärjessä on oma terveys, sille on jopa varattu kolme eri kohtaa kymmenen kohdan listassa. Terveyden jälkeen listalla on taloudellinen riippumattomuus. Ei siis rikastuminen, jotta voisin ostaa Porschen. Vaan säästäminen ja sijoittaminen tavalla, joka mahdollistaa vuonna 2029 tilanteen, jossa minun ei tarvitse tehdä töitä rahoittaakseni arkeani.Tämä tavoite on jo vuosi vaikuttanut hyvinkin paljon omiin kulutustottumuksiin. Voi siis sanoa, että arvoni ovat vuosien aikana muuttuneet. Paljonkin.
Leave a Reply