Elätkö sitten kun-elämää?

Anna kun arvaan, sinäkin haaveilet asioista joita haluat tehdä, paikoista joita haluat kokea, ihmisistä joita haluat tavata. Miksi et sitten tee asialle mitään? Siksi, että elät maailmassa nimeltään ”sitten kun”. Se on paikka jossa haaveet jäävät haaveiksi. Paikka jossa aika ajaa unelmiesi ohi. Kunnes joku päivä huomaat, että sinulla ei enää ole päiviä jäljellä, jotta voisit tehdä niitä asioita, mitä aina halusit tehdä. Sanotaan, että viime metreillä kadumme enemmän niitä asioita mitä emme tehneet, kuin niitä mitä teimme. Melko viisasti kirjoitettu.

Välillä aina pysähdyn ja huomaan, miten aika rientää hurjaa vauhtia. Poikani joka hetki sitten oli vasta vauva, on jo melkein aikuinen mies. Koirani, joka juuri oli pentu, on jo vanha ja viisas. Minä, joka koen sisälläni olevani vielä kaksikymmentäviisivuotias, en fyysisesti enää ole niin voimakas kun haluaisin. Ystävät ympärillä muuttuvat. Osa jää matkalle, osa jatkaa sitä kanssani.

Olen viime aikoina paljon miettinyt elämän rajallisuutta. Itse heräsin tähän todellisuuteen viimeistään vajaat neljä vuotta sitten kun isäni kuoli. Tajusin yhtäkkiä, että olen isänpuoleisen sukuni vanhin mies. Kun isäni täytti viisikymmentä vuotta, kaksikymmentä vuotta sitten, annoin hänelle kuumailmapallolennon. Kun lahjan lunastamisen aika tuli, kysyi hän minulta tulisinko mukaan lennolle? Minulla oli kuitenkin jotain tärkeämpää tekemistä, enkä lähtenyt hänen kanssaan. Asia jota olen huomannut katuvani näin jälkikäteen. Hetkeä en saa enää koskaan takaisin, vaikka kuinka haluaisin. Life is not a dress rehearsal, on joku viisas joskus sanonut.

Koska sinä viimeksi kirjasit tavoitteesi paperille? Siis asiat jotka haluat saavuttaa tai tehdä. Konkreettisen suunnitelman kera, sellaisen joka pitää huolen siitä, että saavutat tavoitteesi, ja teet ne asiat mitä aina halusit tehdä. Suosittelen, että teet sen heti huomenna. Hyppää pois sitten kun-elämästä ja ryhdy nauttimaan elämästä täysin rinnoin.