Halu olla paras

Luin eilen mainion Taivas&Helvetti II:n loppuun. Jos kirjassa olevista yrittäjistä ja tarinoista etsii yhden yhteisen nimittäjän on se mielestäni se, että jokainen haluaa olla paras siinä mitä tekee. Yhdellekään ei keskinkertainen tai edes hyvä suoritus riitä. Ei niin, että joku ulkopuolinen heitä piiskaisi. Vaan siksi, että heidän sisäinen äänensä niin sanoo ja vaatii. Positiivisella tavalla ajateltuna.

Minäkin haluan olla paras omassa työssäni. Se jonka panosta arvostetaan. Se josta puhutaan hyvää. Se jolle soitetaan ja kysytään neuvoa. Se jota kuunnellaan ja jota suositellaan. Se jolle maksetaan paras korvaus siitä lisäarvosta joka syntyy.

Miksi esimerkiksi raha on usein tabu? Itse miellän sen niin, että raha ei ole mikään tavoite itsessään. Mutta sillä on erittäin suuri merkitys, miten paljon asiakas on valmis maksamaan siitä lisäarvosta jota hänelle luot. Raha on ainakin omassa liiketoiminnassani yhtä kuin se, miten asiakas arvottaa työni markkinaan verrattuna. Mieti itse, palkkaisitko halvimman mahdollisen aivokirurgin, vaiko sen joka on todistetusti paras?

Paras tarkoittaa myös sitä, että olet aina valmis auttamaan muita matkalle parhaaksi. Se on mielestäni parhaan velvollisuus ja ennen kaikkea etuoikeus. Itse saan parhaat fiilikset siitä, että auta muita matkalla kohti omaa parhauttaan. Oli sitten kyseessä maksava asiakas tai ystävä jota sparraan omaksi ja hänen ilokseen.

Mikä on parhaan mittari. Sen määrittelet sinä itse, ja joskus myös markkina millä toimit. Mutta silti, voit olla vaikka paras kotiäiti, joka kasvattaa lapsistaan tervejärkisiä arjen pärjääjiä. Paras kaupan kassa joka hymyllään ja palvelullaan valloittaa meidät kaikki raskaan työn raatajat illalla. Tai sitten paras konsultti, joka sparraa maan kovimpia johtajia liiketoiminnan haasteissa.

Sinä päätät millä tontilla ja miten olet paras.