Inhorealisti

Olen analyyttisen ja suoraviivaisen miehen maineessa. Pystyn muodostamaan nopeasti kuvan tilanteesta, oli se sitten hyvä tai huono. Pohtimaan mitä asialle pitää tehdä. Sekä tietenkin pitämään huolen siitä, että kuhunkin tilanteeseen määrätyt lääkkeet annostellaan potilaalle ensi tilassa.

Koska puhun suoraan ja rehellisesti, saattaa joku kuulija pitää minua pessimistisenä henkilönä. En allekirjoita tätä ollenkaan. Hyvän konsultin, kuten myös johtajan, yksi tärkeä ominaisuus on rehellisen tilannekuvan muodostaminen. Uhat ja mahdollisuudet tulee olla selvillä. Kuten myös arvio onnistumisen vipuvaikutuksista sekä epäonnistumisen tai vitkuttelun hinnasta.

Itse pyrin näissä tilantessa aina olemaan inhorealisti. Ihan siksi, että on erittäin järkevää turvata oma selusta, kuvaamalla ns worst case skenaario. Ei siksi, että odottaa asioiden menevän pieleen, vaan siksi, että tietää mikä mahdollisesti voi mennä pieleen, ja miten pieleen menon pystyy estämään.

Inhorealisti on sellainen, joka on varmistanut selustansa kaikissa tilanteissa. Sellainen, joka on miettinyt tulevien tilanteiden mahdolliset siirrot jo monta askelta eteenpäin. Sellainen, joka ikävän tilanteen vastaan tullessa toteaa, ”tämä olikin yksi niist skenarioista mitä jo olimme pohtineet”.