Perheessämme vietetään parhaillaan ns lapsiperheen arkea. Perheemme kasvoi neljä viikkoa sitten yhdellä rottweiler tyttöpennulla, nimeltään Hilda. Hilda on minun viides koirani ja neljäs rottweiler. Jos tunnet koirarotuja tiedät, että rottweiler ei ole niitä helpoimmin koulutettavia ja hallittavia rotuja. Ne voivat olla hyvinkin haastavia, mutta se on myös osa rodun charmia johon ainakin itse olen ikiajoiksi rakastunut. Koska kyseessä on haastava ja dominoiva rotu, pitää myös koiran kasvatuksen ja johtamisen olla määrätietoista.
Koira on ajattelultaan ja toiminnaltaan hyvin mustavalkoinen eläin. Se mikä on sallittua, sen pitää aina olla sallittua. Se mikä on kiellettyä, sen pitää aina olla kiellettyä. Koska rottweiler on dominoiva ja hallitseva rotu, pyrkii se koko ajan venyttämään sääntöjä ja haastamaan laumanjohtajaa, eli ihmistä. Hilda on nyt yksitoista viikkoa vanha, ja käyn sen kanssa päivittäin useita painimatseja, jossa pentu kokeilee omia sekä laumanjohtajan rajoja. Ulkopuolisen silmin jopa rajulla tavalla hampaita käyttäen. Tärkeää näissä “leikeissä” on se, että laumanjohtaja on aina se, joka asettaa rajat miten pitkälle voi mennä. Korjaten välillä hellemmin ja tarvittaessa kovemmin koiran käytöstä toivottuun suuntaan.
Koiran silmin laumanjohtaja on aina ehdoton auktoriteetti. Siksi johtajan pitää myös toimia johtajan tavoin. Johtajan pitää olla energialtaan tasapainoinen. Käyttäytymiseltään johdonmukainen. Koiran ja näin laumassa alempana olevan suuntaan aina reilu. Rottweiler antaa henkensä laumanjohtajan puolesta jos sellainen tilanne tulisi vastaan. Siksi myös laumanjohtajan pitää toimia rottweileria kohtaan samalla tavalla.
Koiran silmin, johtajuus tulee ansaita joka päivä uudelleen ja uudelleen.
Leave a Reply