“Muista sitten niiata”

Akateemisen kirjakaupan Cafe Aalto on pitkään ollut lempipaikkani, ainakin silloin kun haluaa hakea loistavaa benchmarkia erinomaiselle asiakaspalvelulle. Kävimme siellä viimeksi eilen vaimoni ja poikani kanssa aamiaisella. Kahvilaa pyörittää harmaantunut herrasmies vaimonsa kanssa. Ottamatta kantaa onko sillä merkitystä palvelun tasoon, satun tietämään, että kyseinen herra on Italialaista alkuperää.

Kun eilen saavuimme kahvilaan, otettiin meidät jälleen kerran vastaan kuin ystävät joita ei oltu nähty hetkeen. Katsekontakti saatiin heti. Meitä tervehdittiin hymyllä ja hyvän huomenen toivotuksilla. Tuli sellainen olo, että olimme tervetulleita. Omistaja tuli pöytäämme ottamaan tilauksemme, tai ei nyt ihan niin. Hän tuli varmistamaan otammeko saman kokonaisuuden kuin aina ennen. Ja ei emme käy kyseisessä paikassa kuin korkeintaan noin kymmenen kertaa vuodessa. Kyse on asenteesta pitää huoli asiakkaistaan. Tilaus saatiin tehtyä ja hetken päästä maukkaat aamiaisemme olivat edessä nautittavaksi.

Aamiaisen lomassa oli mahtavaa seurata kun omistaja/herramies opasti kahvilan uutta harjoittelijaa, nuorta naista. Työnohjaus oli eletööntä, mutta samalla tiukan suoraviivaista. Sellaista, että ei jäänyt millään tavalla epäselväksi, että asiakas on tässä paikassa kuningas jota palvellaan pyyteettomästi. Yksi yksityiskohta mikä erityisesti jäi mieleen oli tämä: kun erään toisen asiakkaan kanssa hoideltiin laskua, oli omistajan ohjeistus naiselle hänen pöydän luokse mennessään hiljainen kuiskaus ”muista sitten niiata”.