Seisot risteyksessä. Toinen tie haarautuu vasemmalle, toinen oikealle. Tiedät, että valitset kumman suunnan tahansa, tulee elämäsi muuttumaan. Itse asiassa sinulla on tilanteessa kolme vaihtoehtoa. Kääntyä vasemmalle, ja valita se suunta. Kääntyä oikealle, ja valita se suunta. Tai, pysähtyä risteykseen ja aloittaa märehtely siitä, mitä sinun pitäisi tai kannattaisi tehdä. Kuullostaako tutulta? Olemme näissä tilanteissa jokainen lähes päivittäin. Välillä pienempien, välillä suurempien päätösten parissa.
Sanotaan, että ikä ja vuoden tuovat viisautta meille jokaiselle. Konkari pärjää yleensä myös paremmin kuin ensikertalainen. Pätee myös päätösten tekemiseen. Kun pari kertaa on joutunut päättämään omaa elämää, ja jopa toisten elämään vaikuttavista asioista, sitä tulee kummasti oppineensa jotain. Suurin oppi mitä itse olen näistä tilanteista saanut on se, että päätösten vitkuttelu vain ja ainoastaan lisää tuskaa. Ainakin itse huomaan usein jälkikäteen tarkastellen, ajaneeni tilanteen tiettyyn kulminaatiopisteeseen, jonka jälkeen paluuta entiseen ei enää ole ollut. Olen sisäisesti, intuition avulla muodostanut oman näkemykseni tilanteesta, punninnut eri vaihtoehdot ja sen jälkeen päättänyt mikä on minun itseni kannalta paras polku jatkaa matkaa. Suurin tuska päätöksiin liittyvissä tilanteissa on ollut aika ennen päätöstä. Mitä pidempi aika, sen suurempi sisäinen tuska. Kun päätökseen asti on tultu, on ollut pakko luottaa siihen, että homma kantaa kuten sen on itse ajatellut.
Minkä asian sinä olet antanut roikkua ilmassa jo liian pitkään?
Leave a Reply