Jos ei nyt päivittäin, niin ainakin viikottain saamme lukea milloin mistäkin aviisista asiantuntijoiden sekä yritysten vetäjien lausuntoja siitä, että verkkokauppa, ja siinä sivussa ihmisten ostokäyttäymisen muutos, ovat syyllisiä monen kivijalkakaupan ahdinkoon ja kuolemaan.
Viimeisin iso raato on Anttila. En tiedä teistä muista, mutta en ole asioinut Anttilassa ainakaan viimeiseen viiteen vuoteen. En verkkokaupassa enkä kivijalassa. Kivijalassa olisin todennäköisesti asioinut, mutta kun lähelläni olevassa Lippulaivan ostoskeskuksessa sitä ei enää ole vuosiin ollut. Ja silloin kun oli, kiersin sen myös kaukaa yhdestä yksinkertaisesta syystä: jos kaupassa jossa asioi samaan aikaan useita satoja asiakkaita, ja vielä sellaisia, jotka yleensä tarvitsevat ostamisessa jonkinlaista apua, ei ole yhtään myyjää ja kassojakin yksi joka kerroksessa, voinette arvata, että kauppa ei käy. Kannan rahani muualle siinä vaiheessa kun ostamisesta tulee liian vaikeaa ja hankalaa.
On toki monia asioita jotka voi ostaa helposti ja sen suuremmin miettimättä verkosta. Mutta samalla on monia tuotteita ja niihin liittyviä palveluita, joissa sitä mielellään keskustelee ihan kasvotusten oikean ihmisen kanssa. Ja samalla annamme myyjälle mahdollisuuden luoda tunnesidettä ja rakentaa meihin suhdetta.
Kivijalkaa ei tapa verkkokauppa. Kivijalan tappaa paska ja/tai olematon palvelu. Toki kivijalankin pitää keksiä uusia liiketoimintamalleja sekä miettiä tarjoomaansa. Mutta jos ainutlaatuinen käyttöliittymä kahden ihmisen, myyjän ja asiakkaan välillä tökkii, ei yhtälöstä tule mitään. Annan ilmaisen vinkin jokaiselle joka painii kassakoneen kilinän kanssa: pitäkää kiinni ja palvelkaa sitä asiakasta kun hän ovesta sattuu astumaan.
Leave a Reply