Rohkeus olla oma itsensä

Mietin pitkään miten lähestyä otsikon aihetta. Jotta kirjoituksesta ei tulisi liian laimea ja kliseinen, päätin, että kirjoitan tämän avoimesti omasta maailmankatsomuksesta käsin. Täytän kesällä 44 vuotta. Kun katson elämääni tähän hetkeen asti, voin sanoa, että vasta pikkuhiljaa olen tulemassa siksi ihmiseksi, mieheksi joka minun tuleman pitää. Koko tähän astinen elämä on ollut valmistautumista siihen minne olen matkalla. Vielä kymmenen vuotta sitten elin todella vauhdikkaassa uraputkessa. Sellaisessa, joka imaisi mukaansa kokonaan ja täydellisesti. Tavalla joka vieraannutti minut entistäkin pahemmin itsestäni ja omista tarpeistani. Jotkut sisäiset demonit tekivät minusta erittäin tavoitteellisen, mutta samalla äärimmäisesti toisten tahtoon taipuvan henkilön. Unohdin tyystin sen, mikä on minulle hyväksi. Painon raivolla eteenpäin niin yksityiselämässä kuin töissäkin. Tein kaiken mitä muut halusivat että teen, ja vielä lisää päälle. Oli tarve todista, että minusta on hyötyä. Ja ilman tätä todistelua minulla oli tyhjä olo. Olo, että en kelpaa kenellekään. Jokainen voi varmaan arvata, että jossain vaiheessa vahvallakin ihmisellä tulee rajat vastaan. Tulee sellainen olo, että tässäkö tämä elämä on. Päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen puurtamista. Toisten palvelemista ilman, että yhtään ajattelee sitä mitä itse haluaa. En varmaan lopulta edes oikein tiennyt mitä itse elämältä haluan, niin paljon olin keskittynyt siihen, miten pystyn muita miellyttämään.

Elämä on jatkuva kasvuprosessi, ja meille asetetaan sen varrelle erinäisiä haasteita ja tilanteita. Jokaiselle kantokyvyn mukaan sanotaan. Vaikka en tunnusta mitään uskontoa, uskon kuitenkin siihen, että suuri osa asioista meidän elämässä ei tapahdu sattumalta. Ne on jossain ennalta määritelty. Kuten esimerkiksi silloin, kun elämäsi tarvitsee suunnanmuutosta. Jostain kumman syystä elämääsi tulee tällaisissa tilanteissa henkilöitä, jotka ikäänkuin työntävät sinua sille polulle joka on seuraavaksi vuorossa. Voi olla, että nämä henkilöt viipyvät rinnallasi jonkin tietyn ajan, ja antavat sitten sinun jatkaa matkaasi kun olet voimaantunut. Tai sitten heistä tulee näiden tapahtuminen kautta elinikäisiä ystäviä. Oma muutosprosessini alkoi voimakkaalla tavalla vuonna 2007. Tuli niin sanotusti mitta täyteen. Niin yksityiselämässä kuin ammattillisesti. Jokin päässäni naksahti ja havahduin eläneeni kuin koomassa, täysin toisia varten ja itseni unohtaen. En enää suostunut alistumaan muiden tahtoon, varsinkaan asioisssa joka ajoi ainoastaan toisen henkilön etua, ei minun. Silmäni aukesivat sille, että myös minun mielipiteellä, tunteilla ja haluilla on merkitystä. Minäkin olen arvokas omana itsenäni, en vain silloin kun palvelen pyyteettömästi muita itseni unohtaen.

Kun ihminen saavuttaa omassa henkilökohtaisessa kehityksessään tällaiseen pisteen, aiheuttaa se hyvin usein oirelua lähipiirissä. Niin lähimmäisten, ystävien kuin työkavereiden keskuudessa. Ennen niin mukautuva ja toisia palveleva henkilö koetaankin yhtäkkiä hankalaksi. Siis hankalaksi heidän kannalta, jotka ovat tottuneet siihen, että palvelet heidän tarpeitaan mukisematta. Usein käy niin, että muutostilanteessa punnitaan myös se, miten muutoshaluisia ja toista tukevia ihmiset ympärilläsi pystyvät, ja ennen kaikkea haluavat olla. Itse olen huomannut, että toiset, jopa suuri osa, haluavat asioiden olevan kuten ennen ilman sen suurempia muutoksia. Ainakin silloin kun staattinen tila palvelee heitä paremmin kuin sinua. Tässä piileekin kasvun suurin vaara. Onko sinulla rohkeutta murtautua irti siitä ikeestä missä olet, ilman että kiinnität liikaa huomiota siihen mitä muut ovat asiasta mieltä. Terve itsekkyys on aivan helvetin hyvä asia. Olen saanut oppia sen itse aivan kantapään kautta. Jos et välitä itsestäsi, ei sitä kukaan muukaan tee puolestasi. Voit jopa tuudittautua siihen illuusioon, että näin olisi, kun ympärillä on ihmisiä jotka vain hyötyvät sinusta. Usein nämä ihmiset ovat kuitenkin valmiita hylkäämään sinut heti, kun et enää palvelee heidän tarkoitusperiään. Terve itsekkyys ei tarkoita sitä, että et huomioisi muita tai heidän tarpeitaan. Päinvastoin, Ihminen joka rakastaa ja arvostaa itseänsä, haluaa kasvaa ja kehittyä, on usein samalla henkilö joka haluaa, että muut hänen ympärillään kasvavat. Tämä vaatii kuitenkin rohkeutta olla oma itsensä. Kenen elämää sinä elät, omaasi vai jonkun toisen? Ole rohkea, riko kaavat ja tee omaa juttuasi…