Oletko koskaan ajatellut, miltä sinä näytät ulkopuolisen silmin, kun harjoitat omaa ammattiasi? Kun annat käyttöön, ja jaat osamasti muille. Mikä on se tunnetason asia mikä välittyy, tai jää välittymättä. Tämä kumpusi mieleeni eilen kahdessa kohtaamisessa, kun minua haastateltiin asiantuntijan roolissa, ja vielä parempaa, kun kävin Finlanditalolla katsomassa Royal Philharmonic Plays Rock-konserttia.
Mennään ensin tilanteista mielenkiintoisempaan, konserttiin Finlandiatalolla. Rakastan musiikkia. Sen kuuntelua. Keikkoja livenä. Festareita. Konserttitaltiointeja. Musikaaleja. Musiikki on minulle tapa päästä syvälle tunteisiin. Sen eri vivahteisiin. Sävyihin. Hyviin ja huonoihin fiiliksiin. Olla tunnetasolla läsnä, tai syvällä omassa maailmassa.
Sinfoniaorkesteri joka soittaa rokkibiisejä. Ihan mieletön yhdistelmä. Kuvittele, miltä kuullostaa Bryan Adamsin Run to You. Coldplayn Viva la Vida. U2:n Beautiful Day, sekä monet muut klassikot jousien, torvien, patarummun, huilujen, fagotin, harpun ja usean muun instumentin tuottamana. Nautin täysin rinnoin, ja niin teki koko loppuunmyyty Finlandiatalo. Harvoin sitä näkee, että jäyhät suomalaiset tanssivat ja laulavat täydestä sydämmestä Twist&Shoutin tahdissa.
Musiikillisen nautinnon lisäksi, parasta oli orkesterin ja kapellimestarin intohimoinen suhde työhönsä. He todella nauttivat siitä täysillä. Pistivät parastaan, ja näyttivät sen meille kaikille. Kapellimestari oli oma lukunsa sinänsä. Harmaantunut englantilainen herrasmies joraamassa orkesterin ja yleisin edessä. I salute You. Intohimoista ammattilaista on mahtava katsoa ammattiaan suorittamassa. Se tarttuu meihin muihin, hyvällä tavalla.
Aikasemmin päivällä tapasin Jukka Tolvasen FUNCK:a. Hän halusi haastatella minua myynnin eturivin asiantuntijan roolisa. Toki se, että joku kutsuu sinua tällä termillä herättää kenessä tahansa hyvää fiilistä. Mietin kuitenkin keskustelun aikana sitä, mikä on se kuva jonka itsestäsi ja ajatuksistani annan. Tapaamisen lopuksi oli mukava kuulla Jukan sanoin, ”mahtavaa haastatella henkilöä joka suhtautuu omaan asiaansa noin suurella intohimolla kuin sinä”. Melkoisen mukava palaute, ja jotain sellaista mitä haluan muiden suusta kuulla. Jos tämä ei olisi lopputulema ja tunne minusta, tuntisin tietyllä tavalla epäonnistuneeni.
Mikä on se kuva jonka annat itsestäsi muille? Keskinkertaisen tylsä, vai intohimoinen? Sillä on merkitystä mitä viestit, ja mitä muut siitä ajattelevat. Tee aina parhaasi. Intohimolla.
Leave a Reply