Monissa markkinoinnin oppikirjoissa (niissä vanhoissa) opetetaan, että sinulla on johtajana kaksi vaihtoehtoa. Joko päättää olla markkinan hintajohtaja myymällä aina halvinta hintaa asiakkaan hyväksymällä laadulla. Tai sitten voit valita toisen ääripään, ja olla niin laatu- kuin hintajohtaja toisessa ääripäässä. Siis myydä parasta mitä asiakas voi saada, pitäen samalla huolen siitä, että oma katteesi on kohdillaan.
Ei liene kovin vaikea arvata, kumpaa vaihtoehtoa itse suosin. Koen niin palvelun tarjoajana kuin ostajana, että asiakas ansaitsee aina parasta mitä hän voi saada. Totuus kun on se, että halvalla harvoin saa hyvää. Aina nimittäin löytyy joku, joka on valmis tekemään halvemmalla sen minkä sinä teet, laadun samalla kärsiessä. Erään viisauden mukaan, on tyhmää maksaa liikaa, mutta vielä tyhmempää liian vähän. Jos maksat liian vähän, voi näet olla niin, että et saanut sitä mitä tarvitsit ja samalla menetit rahasi.
Mistä asiakas on sitten valmis maksamaan? Ainutlaatuisesta lisäarvosta tietenkin. Asiantuntijapalveluissa tuo lisäarvo on yleensä niissä ihmisissä jotka kyseistä työtä tekevät. Vaikka yritys luo puitteet, metodit ja monet muita asioita, et ilman sopivinta osaajaa tule hullua hurskaammaksi. Paraskaan sairaaala ei ole mitään ilman huippukirurgejaan. Suosituin bändi ei ole mitään ilmaan jäseniään. Innovatiivisinkaan yritys ei ole mitään ilman niitä henkilöitä jotka innovaatiot saavat aikaan.
Koska viimeksi pohdit mikä on se ainutlaatuinen lisäarvo jota tuotat ja josta asiakas on valmis maksamaan preemiota? Jos sinä et sitä pohdi, voit olla varma että kilpailijasi tekevät sitä parhaillaan.
Leave a Reply