Viikonlopun Helsingin Sanomissa oli Jorma Ollilan kolumni, jossa ruodittiin Suomen tilannetta. Miksi siihen on jouduttu, ja miten siitä mahdollisesti päästään pois. Kirjoituksen voi myös osaksi tulkita kyseisen herran omaksi nöyrtymiseksi ja tilinteoksi Nokian romahtamisen osalta. Kirjoituksen päätema kun on itseriittoisuus ja omahyväisyys.
Kun menee tilanteesta riippuen hyvin tai helvetin hyvin, useilla meistä alkaa niin sanotusti nousta kusi päähän. Eikä siinä mitään, saahan onnistumisista nauttia, tiettyyn rajaan asti. Siinä vaiheessa kun hurmos saavuttaa hybriksen mittasuhteet, voi kuitenkin todeta, että olet kusessa ja syvällä. Sillä kun alkaa uskoa siihen, että mitkään ulkoiset olosuhteet eivät enää pystyy minuun vaikuttamaan, on hyvä hetki tippua takaisin maan tasalla.
Itse olen sanonut, että siinä vaiheessa kun uskon olevani maailman napa, ja omaavani vastaukset kaikkiin asioihin, voi minua hellän napakasti potkaista munille herätykseksi. Silti, uskon voittamiseen ja menestymiseen. Ne ovat hyviä ja tavoiteltavia asioita meille jokaiselle ammatista tai harrastuksesta riippumatta. Väillä pieni reality check on kuitenkin paikallaan. Varsinkin silloin, kun vauhti on kova ja tuntuu siltä, että pystyy kävelemään vetten päällä ja muuttamaan veden viiniksi.
Leave a Reply