Huipulla ei ole ruuhkaa

Napeleon Hill on aikanaan kirjoittanut, että ainoastaan kolmella prosentilla on mietityt ja kirjatut tavoitteet, ja loput yhdeksänkymmentäseitsemän prosenttia tekee töitä heille. Jos ajattelet, että tämä kirjoitus ei ole sinua varten, suosittelen silti lukemaan. Saattaa nimittäin käydä niin, että jos sinä et työskentele saavuttaaksesi unelmasi ja tavoitteesi, teet töitä jollekin sellaiselle, joka on päättänyt ne saavuttaa.

Miksi niin usein tyydymme keskinkertaisuuteen? Emme anna kaikkeamme, vaan valitsemme sen helpomman polun. Laiskuus ja mukavuuteen pyrkiminen on inhimillistä, kuitenkin on olemassa henkilöitä, jotka ohittavat tämän ajattelun ja pärjäävät huikean paljon paremmin kuin monet muut.

Syy ei ole siinä, että heillä olisi ollut parempi lapsuus. Parempi koulutus. Laajempi ystäväpiiri. Tukevat vanhemmat ja sukulaiset. Ei. Toki näistä on hyötyä, mutta ilmankin pärjäät. Usein jopa paremmin. Koska ne jotka on jätetty oman onnensa nojaan yleensä pärjäävät, ihan vaan siksi, että on pakko.

Kyky sietää tuskaa, epämukavuutta ja maitohappoa punnitaan monessa tilanteessa. Olin itse tänä aamuna lenkillä. Voin sanoa, että juoksu ei koskaan ole kuulunut lempiharrastuksiini, jo ihan fyysisistä syistä. Olen lihaksikas ja siksi painava, ja minulla on lyhyet jalat. Eikä mikään paras yhdistelmä pidemmille matkoille. Tänä aamuna juoksu tuntui erityisen epämiellyttävältä. Yläkropan lihakset olivat aikaisemmista treeneistä vielä hellinä, eikä hyppivä juokseminen olotilaa auttanut. Sääriin saattui, takareidet olivat kipeät edellisen päivän satasen spurteista jne. Kun juoksin hiekkarannalla vastatuuleen, mielessäni takoi koko ajan “lopetetaan tämä epämukava leikki ja kävellään..”. Vedin kuitenkin hammasta purren sinne asti minne olin päättänyt juosta. Ja lopuksi olo oli mitä mahtavin. Olin paitsi ylittänyt itseni, myös laittanut fyysiseen ja henkiseen pankkiini rahaa korkoa kasvamaan. Jokainen tuskassa viettetty hetki vie sinua lähemmäksi tavoitettasi.

Miten sitten töissä? Minulle on hyvin selvää, että haluan olla markkinoiden paras niissä asioissa mitä asiakkaille tarjoan. Se on itselleni, ja uskon myös, että ympärilläni oleville ihmisille hyvinkin selvä asia. Teen tinkimättömästi töitä joka päivä sen eteen, että pystyn tarjoamaan markkinoiden parasta palvelua, markkinoiden parhaille asiakkaille.

Miksi sitten pyrkiä parhaaksi? Siksi, että huipulla ei ole tungosta. Vain harva pääsee sinne asti. Suurin osa luovuttaa jo matkalla. Siksi, että huiput ovat ne keille soitetaan. Ne joiden palveluista maksetaan paljon enemmän kuin keskinkertaisuudesta ja “melko hyvästä”. Siksi, että parhailla on liikkumatilaa. Parhaat pääsevät tekemään kaikkein vaativimmat toimeksiannot, ja oppivat samalla koko ajan lisää.

Tiesitkö, että kesällä jäätelöiden suosikkilista top-kolmen osalta näyttää tältä: suklaa, vanilja ja mansikka. Suklaata myydään kaksi kertaa enemään kuin vaniljaa. Vanilja myy neljä kertaa enemmän kuin mansikka. Mansikkaa taas myydään enemmän kuin loppuja seitsemän makua yhteensä. Kannattaa olla suklaa…