Johtajia ja heidän tekemiään päätäksiä on helppo arvostella. Varsinkin silloin kun ei itse ole johtaja ja joudu vastaavia päätöksiä tekemään. Jälkiviisaus on aina helppoa, erityisesti silloin, kun jokin päätös osoittautuu jälkikäteen vääräksi. Näissä tilanteissa on aina hyvä muistaa se tosiasia, että johtaja hyvin usein tekee tänään päätöksen joka vaikuttaa tulevaisuudessa, ja vielä tavalla josta ei voida olla varma.
Miten sitten tehdä parempia päätöksiä? Vaikka riskejä ja huonoja tai vääriä päätöksiä tulisi pyrkiä minimoimaan, en itse usko siihen, että minkään päätöksen taustatekijät saadaan sataprosenttisen varmaksi. Huonoja esimerkkejä päättämättömyydestä löytyy vaikka kuinka paljon. Sillä usein on niin, että kun ei haluta tai uskalleta tehdä päätöstä, pyritään asioita tutkimaan ja pohtimaan, yhä uudelleen ja uudelleen. Lopputulos on se, että päätöstä, oli se sitten hyvä tai huono, ei koskaan saada aikaan. Aika kuluu taustatöissä ja komiteatyöskentelyssä. Ja pian huomataankin, että joku muu teki sen päätöksen mikä meidän olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Meidän kärsiessä päättämättömyyden seuraukset.
Löysin eräästä muistikirjastani tähän sopivan lauseen, ”jos olet seitsemänkymmentä prosenttia varma, anna mennä”. Tämä viittaa siihen, että et koskaan voi olla sataprosenttisen varma. Ja jos siihen pyrit, et tule koskaan tekemään yhtäkään päätöstä, et ainakaan sellaista jolla on suuri merkitys mihinkään. Johtaminen ja päätösten tekeminen on jatkuvassa epävarmuudessa elämistä. Riittää, että olet tarpeeksi varma.
Leave a Reply