Huikean upeassa Matrix-elokuvassa on kohtaus, jossa Nemo matkustaa autossa ”oikeassa maailmassa” täydellisen hiljaisuuden vallitessa. Maisemat ympärillä liikuvat korostetun hitaasti, niin katsojan kuin elokuvan johtohenkilön olo on absurdi.
Kun eilen istuin bussissa matkalle Kuopion kentälle ja sieltä lentokoneessa Helsinkiin, oli oloni nemomainen. Tuntui siltä, kun olisin ollut kuukausia poissa todellisuudesta. Jossain muualla kuin nykyhetkessä. Maailmassa, joka on olemassa jossain. Tietyssä ajassa, Tiettyjen ihmisten kanssa. Tietyn teeman ja asian ympärillä.
Osallistuin Media Mäessä seminaariin ensimmäistä kertaa. Perjantain hyvät puheenvuorot henkilöbrändäykseen liittyen innottivat tekemään muistiinpanoja. Sellaisia, joista on jatkossa ammatillista hyötyä. Ammatillisen osaamisen lisäksi mukaan tarttui aimo annos hyviä kokemuksia. Klassisen sanonnan mukaan ”we dont remember the days, we remember the moments”
Me jokainen muistamme nuoruuden rippileirin ja kesäfestarit. Näin aikuisena tekee välillä hyvää taantua takaisin vastaavaan. Vetää sokka irti. Nauraa hyville ja huonoille vitseille. Tutustua uusiin ihmisiin. Moikata vanhoja tuttuja. Tanssia pöydillä. Antaa mennä, ilman huolta huomisesta.
Kiitos teille jotka olitte mukana. Takaisin arkeen monta kokemusta ja muistoa rikkaampana.
Leave a Reply