Myönnän. Olen joskun ennen ollut totaalisen kamala. Räyhäpete. Öykkäri. Suhaaja joka veti siitä mistä täysillä läpi pääsi. En nyt puhu parisuhteesta, vaan suhteesta asiakkaisiin.
Urani alkuaikoina kuvittelin, että sillä ei ole mitään merkitystä pitääkö asiakas minusta. Tai onko asiointi kanssani asiakkaalle päivän paras hetki. Pidin itsestään selvänä, että kunhan kauppaa tulee, ja teemme sen mitä noin suunnilleen lupasimme, asiakas olisi tyytyväinen. Ja jos negatiivista palautetta tuli, oli selvä, että asia otettiin haasteena vastaan. Tilanne jossa asiakkaalle todennettiin, että hän on väärässä. Kyllähän tämä toimi, tiettyyn pisteeseen asti. Jossain vaiheessa kuitenkin heräsin…
Näin vanhempana, nöyrempänä ja viisaampana, olen ymmärtänyt, että myynti on ennen kaikkea ihmissuhdeammatti. Sellainen, jossa tunnesiteellä ja luottamuksella on niin suuri rooli, että ilman näitä ei ole mitään yhteistyötä. Asiakas ostaa ja asioi kanssasi siksi, että hän haluaa tehdä sitä. Parhaassa tapauksessa sinun ei tarvitse edes myydä mitään. Pidät vaan huolen siitä, että autat ja palvelet asiakasta hyväntuulisesti ja pyyteettömästi. Jonain päivänä eteen tulee hetki jolloin asiakas kysyy ”no mitä minun sitten kannattaa tehdä?” Silloin tiedät, että olet onnistunut rakentamaan tunnesiteen ja saanut aikaan luottamuksen. Asiakas on sinun tärkein resurssisi. Ilman häntä sinulla ei ole mitään.
Ei ole minusta liiottelua sanoa, että sinun kannattaa rakastaa asiakkaitasi. Vedät toki oman rajasi siihen mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Mutta pyörittele ajatusta mielessäsi. Kokeile käytännössä. Voi olla, että huomaat avanneesi graalin maljan. Salaisen kammion josta löydät sen menestyksen mitä olet asettanut tavoitteeksi
Leave a Reply