Työn juhla

Huomenna ja ylihuomenna me suomalaiset vietämme työn juhlapäivää. Haluamatta olla kyyninen, kaipaisin tähän maahan uutta asennetta ja suhtautumista työhön. En koe itseäni millään tavalla työn sankarina. En myöskään usko siihen, että vuorokaudet ympäriinsä kohkaamalla tulokset paranevat. Kiistaton tosiasia on kuitenkin se, että tulokset tulevat kovalla työllä. Varsinkin sillä, että fokusoidaan oikeisiin asioihin, eikä vain olla tekevinään jotain.

Ajelen usein pitkin Länsiväylää seitsemään aikaan aamulla kohti ensimmäistä tapaamista. Kovin ruuhkaista siellä ei silloin ole. Kun ajelen takaisin toimistolle kello kolme aikaan iltapäivällä, on moottoritie jo kovin ruuhkainen. Mietin vaan, olivatko kaikki nämä ihmiset jo kello kuusi töissä kun heitä ei seitsemältä näkynyt? Tuskinpa. Taitaa vaan olla niin, että työ ei oikein maistu meille kuten pitäisi. Liukuva työaika tarkoittaa jo monelle sitä, että mennään töihin myöhemmin ja lähdetään aikaisemmin. En toki osoita sormella, mutta uskon että tässä on monelle peiliin katsomisen paikka.

Vanhan tarinan mukaan ennen oli niin, että kymmenen miestä lähti metsälle ja yksi jäi ylläpitämään tulta. Nykyään on niin, että yhdeksän makaa nuotion ääressä laiskottelemassa kun se yksi poloinen yrittää tuoda leipää pöytään.

Vaikka on Kokoomusta kannatakaan, oli heidän vaalityössään yksi viisaus. Suomi nousee vain työllä.