Olen paljon pohtinut sitä, miksi olen menestynyt niissä asioissa suhteellisen hyvin, mihin olen aikani ja tarmoni panostanut. Oli sitten kyse opiskelusta, urheilusta tai muista harrastuksista, ammatista tai oman yrityksen pyörittämisestä. Pohdinnan lopputulos on se, että en pidä epäonnistumista edes vaihtoehtona jotakin aloittaessani.
Toki mukana on monia muitakin syitä. Mutta tärkeimpänä pidän horjumatonta itseluottamusta ja sitä, että olen valmis laittamaan kädet syvälle saveen, ja tekemään kaiken sen eteen, mitä kulloinkin olen aloittamassa tai osaamisena ja tekemisenä jalostamassa. Voi jopa kuulostaa arroganilta, näin vaatimattoman suomalaisen suusta, mutta uskon vahvasti siihen, että usko omaan kykyyn saa ihmeitä aikaan.
Pelkkä usko ei tosin riitä, sillä töitä pitää olla valmis tekemään niska limassa. Mutta kun tekee töitä, saa aikaan positiivisia tuloksia, ja näin itseluottamus taas vahvistuu. Ja kun saman toistaa uudelleen ja uudelleen, itseluottamus kasvaa entisestään.
Leave a Reply